Olin kait ekalla tai tokalla Lapparin kansiksessa, ku jonkun kundin messissä ponkasin Stadikan alla staijanneen Viipurin nyrkkeilijöiden treeneihin. Ykä Piitulainen usein tsittas tän mestan pukuskopessa. Sit kerran ku meitsi otti snadii matsii niin sen matsin jälkeen, tää ex-pugilisti jelppi mua riisun bokraushanskat ja vaan totes, et mie oon kuule sillai mielt, et tää ei taijja olla ninku siun lajis. Hää oll Viipurin poikii.
No, sain kyl kerran mitskunki tän klubin vuosijuhlissa. Se tais oll kolmas sija, mut se mitsku oliki niitten skimbaus skaboista. Sit myöhemmin roikuin pari kolme kertaa, Helsingin Voimailijoiden salilla, Apollongartsalla. Mut tääki into kyl stoppas spiidillä, ku hiffasin et millasii pusuja nää, jo vuosia treenanneet kundit latas.
Ottaa matsii, vetää dajuun, ottaa turpaan, ottaa dunkkuun, vetää ketoon. Helveetin monta stailii pamlaa flaidiksesta. Usein nää snadit matsit födas skolen pitskulla, bulin jengin yllyttäessä ympärillä kaaressa. Muuteski nää flaidikset oli redii touhuu, ei monotettu jos kundi vaik oli maassa. Tää flaidaus kuiteski kuulu kait joka snadin kundin kasvuun, niin menttaalin ku fysiikanki kera.
Metsiki tais kunnolla flaidaa gartsalla tai pitskulla, jotain viis kuus matsii. Mut en nyt kyl pysty sepittään, mitään bulii triumffii ja glooriaa, noitten flaidisten finaaleista. Viis kuus matsii ja aina tuli turpaan. Vikaks yhen Arin kera. Tää kundi oli hintelä snadi ressukka, handut ku kerjäläisen tselin nartsat, mut dunkkuun meitsi kuiteski taas otti.
Tän vikan flaidiksen jälkeen, starttasin sit todella funtsiin, et mitä helvettii tarttis duunaa, et nää hävityt matsit oiski nyt sit tässä. No sit hiffasin, et toi pikajuoksu voiski duunaa meitsille turvaa ja jelppii. Starttasin vetää tota intrvalli, niinku nää muutki sprintterit. Ei enää virrannu hurme, tän Tölikän kundin klyyvarista.
Teksti: Jaakko Koroma
