Artisteille, alan toimijoile ja toiminnasta kiinnostuneille tiedoksi rakenne-ehdotus valtiojohdolle
Vuonna 1997 perustetun Luova Suomi -ohjelman pyrkimys kasvattaa aineetonta taloutta oli hyvä. Sitä kannattaa jatkaa.
Ääniteteollisuudessa ulkomainen pääomavaltainen levyteollisuus sai informaatioylivoimalla sen ohjauksesta yliotteen negatiivisin vaikutuksin. Kuten yritystoiminnassa, virheet opettavat ja johtavat parempaan.
Yhteiskunnallinen vaikutus ja vastuu
Päättäjät leikkaavat, kun ei synny nettokatetta. Poliisi ei tutki, sairaita ei hoideta, posti ei jakele, pankki ei palvele, Y-sukupolvi köyhtyy, eikä lapsille voi tarjota yhdenvertaissuutta harrastuksissa.
Leikkausten sijaan tarvitaan lisätuloja. Yritysten ja yksilöiden osaamiseen sisältyy pääomia, joiden avulla muu maailma synnyttää jo valtaosan tuloistaan.
Ilman henkisten pääomien arvotusta, IPR -liiketoiminta ajautuu ulkomaiseen omistukseen. Osaamisen tulos kannattaa myös omistaa, mutta kuinka voi tehdä tai teettää työtä, jonka lopputuloksen virallinen arvo on 0€.
Talouden ja kulttuurin puolella on oltava palkkaan sidottu työn lopputuloksen mittaus, koska aineeton omaisuus syntyy aina maksetun palkan kautta.
Viihde ja sen kontribuutiotalous on useita prosentteja BKT:sta. Sen työ tuottaa hyvin vero- yms. julkisia tuloja ja se on luontokuormatonta.
Alan ansainnan logiikka pitää kohdistaa kotimaisen omistuksen ja arvoketjun kasvattamiseen maan kysyntää vastaavaksi.
Jo yhden miljardin kasvu luovan alan markkinoilla mahdollistaa sadantuhannen ihmisen palkkaan korotusta 10 000€. Toisella miljardilla voi luoda yli 30 000 kokonaan uutta työpaikkaa.
Ulkomaiset levy-yhtiöt osaavat työnsä, mutta heidän tehtävänsä ei ole tuottaa musiikkia, vaan rahaa Suomesta omistajilleen.
Heille pienen kielialueemme enemmistöväestö on marginaalia. Tämä marginaali on Suomelle velvoite ja iso mahdollisuus.
Sisällötön Suomi taantuu siirtomaaksi
Suomalaisia levy-yhtiöitä on kaatunut ja myyty ulkomaille, koska niiden pääomat eivät riitä kehitysten vaatimiin investointeihin.
Yhden laadukkaan albumin tuotanto ilman talkoovoimia on kymppitonnien investointi! Talkootyö ei synnytä yhteiskunnalle tuloja.
Tuotantoa kalliimpaa on promootio ja markkinointityö, jota ilman paraskaan sisältö ei kohtaa ostajaa. Markkinointi on ainoa keino kasvattaa investoinnin arvoa.
Tästä vielä suurempi kustannus- ja investointierä on jakelu. Fyysinen ja digitaalinen jakelu on ainoa portti ansaintaan, eikä sen toteutumassa voi olla intressiristiriitoja.
Ilman koko arvoketjun kattavaa rahoitusta, suomalainen omaehtoinen äänilevytuotanto on historiaa.
Taantumus näkyy. Kolme ulkomaista yritystä hallitsee jo 94% markkinoistamme. Kilpailun ja diversiteetin puuttuessa kokonaismarkkinat ovat enää vain 1/3 siitä, mitä ala tuotti jo 80-luvulla.
Silloin vuotuinen levybisnes oli rahanarvolaskurin mukaan yli 200milj.€, josta yli puolet jäi kaupalle ja loppu palasi kotimaisille levy-yhtiöille synnyttämään uutta tuotantoa.
Näin pieni kielialue edellyttää, että koko kysyntä palvellaan. Tilanne on ollut jo pitkään kestämätön, silä kotimainen levytuotanto toimii enää alipalkoilla tai jopa talkoovoimin.
Love Records, Satsanga, Fonovox, Vip Music, Flamingo, Unirecords, Power, jne. konkurssit ovat kaikki olleet turhia, koska niiden oikeuksien myöhemmät tuotot ovat moninkertaisesti suuremmat kuin konkurssin aiheuttaneet velat.
Terveellä rahoituksella niiden yhtiöiden tulovirrat, luovuus ja osaaminen olisivat yhä käytössämme. Omistajat syyllistyvät ja syrjäytyvät liike-elämästä taottuaan 70 -vuotta rahaa ja tuottavia Sampoja. Kultturihyöty on ikuinen.
Musiikki Fazerin ajauduttua ulkomaiseen omistukseen Suomesta katosi jakelun rakenteet
Fazer myymälät, Levypiste ja Levykerho turvasivat aikoinaan myös pienyhtiöiden jakelutarpeet. Yksityisenä sukuyhtiönä myös Fazer perusteli myyntiään resurssipulalla.
Yksityisten paikallisradioiden resurssipula puolestaan sulki promootioväylät, ja kaupan keskusliikkeet optimoivat valikoimat isojen yhtiöiden ykköstarjontaan. Suomen viihteen ekosysteemi kuoli oman käden kautta!
Toimialan ylläpito ei saa olla yksittäisen yrityksen, vaan koko Suomen asia
Poptori on vuodesta 1995 kehittänyt ja ylläpitänyt sekä tuotannon että jakelun rakenteita. Koko arvoketjun rahoituksen ylläpito on osoittautunut mahdottomaksi nykyisessä arvostusympäristössä.
Onneksi Poptorin kohtaamissa ongelmissa on nytkin saatu yksityinen pääoma turvaamaan liiketoiminnan tärkein substanssi.
Toistuvat rahoitusepisodit ovat kuitenkin vieneet motiivit uuteen tuotantoon tai kehitystyöhön. Ilman tätä kehitystä menettäjinä ovat artistit, työvoima, valtio, kauppa ja tietenkin myös kuluttajat.
Rahoituksen kohde tulee olla työvoima ja vaikutustalous, ei yritys, sillä uuden tekeminen pitää olla kannustavampaa kuin vanhoilla oikeuksilla eläminen.
Alan IPR -varallisuus ja turvallinen vieras pääoma olisi kantava liitto
Ennen lähes kaikki musiikkiin kulutettu raha kiersi Suomessa. Suoratoistossa 100% rahasta menee Spotify- tms. suoratoistoalustalle ja sieltä sisällön omistajan osoittamaan maahan.
Pienen kielialueemme ikä- ja musiikkityylien marginaaleissa piilee miljarditalous. Puuttuu vain yleinen arvostus, alan kotimainen yhtenäisyys ja investointien yhdenvertainen rahoitus.
Uusi hitti ja/tai brändätty artisti synnyttää vuosittain satojen tuhansien keikkamarkkinat ja huvipaikkamyynnin. Pelkästään senioriväen vapaa vuotuinen ostovoima on n. 10 miljardia!
Entiset nuoret ovat passivoituneet kulutuksen pudokkaiksi, koska heitä ei puhuta Spotify- tai hiphop. Oma lukunsa ovat lapset ja eri tarpeisiin kohdistettu ns. käyttömusiikki.
Teknologia ja sisältö ovat toisiaan tukeva vastepari
Levybisneksen nousua 70-luvulla ei synnyttänyt C-kasetti, vaan kasetti ja humppabuumi yhdessä. Ne toivat aikuiset ja lapsiperheet nuorison rinnalle levyostajiksi.
90-luvusta alkanut tarjonnan kaventuminen, ylihinta, C- kasetin ja CD:n liian varhainen alasajo ovat leikanneet kaksi kolmasosaa 80-luvun kysynnästä.
Kuluttajan syyllistäminen tai käyttötottumusten muutokseen vetoamisen sijaan on annettava markkinatalouden toteutua ja kuluttajan päättää mitä ja miten hän haluaa viihtyä.
Alamäkeä ruokkii tarjonnan, ei kysynnän vaje
Menetetty väki voidaan palauttaa ostajiksi CD/suoratoiston hybridimallia ja toimialan järjestöjen sekä viranomaistahojen yhteistyötä kehittämällä.
Jos pienlevy-yhtiöille saa toiminnan edellytykset, ja promootio sekä jakeluratkaisuille syntyy kilpailukeinoja syntyy kokonaan uusia euroja.
Väite kysynnän siirtymisestä suoratoistoon on suoratoiston menekkiä edistävä kilpailukeino, ei totuus. Alla oleva pilaristo osoittaa, että digimynti ei ole korvanut vielä mitään.
Näen laskevile markkinoille vastavoimana tuotekehitysten, hybridijakelun ja alustatalouden vaatimien tuki- ja rahoituspalvelujen kehittämisen.
Erkki Puumalainen
+358 50 62515
Malmin raitti 17 00700
…
