Mistä löytää? Siinäpä se. Eks je. Ja taas ei löydy muuta ku tyhjän täyttävä aukko jossa pyörii tyhjä tyhjänpäiväinen karuselli. Kyllähän se soitto soi mut kelle? Olen funtsinnu näitä noita öitä tuhottomia tyhjiä päiviä. Sieltä löytyy pilkahduksia menneestä. Menneet eivät tule enää koskaan. Ellei katso valokuvia. Mutta totuushan on että ”Sen minkä kylvät, sen myös niität”.
Eli mistä löytyy se viisasten kivi joka kertoo mistä ollaan tultu ja mihin mennään. Joku viisas on sanonut ”forget the past” take something new front of you. He he. Voi olla että joku on tostakin vetänyt herneen nenään. Mut kun ei se ole mikään uusi uutinen. Heräät taivaalliseen pimeyteen ja katsot suoraan tähtitaivaan kaarta. Se kaartuu kun kusi päässä ja kaareutuu sepalukseen jossa vetoketju ja ketju viallinen. Nyt kun päivä tästä taas aukenee niin tiedämme vain yhden asian. Se on ”olen hereillä”. Tietämättä mihin askeleet käy. Tulevaisuus. Onko sitä? Vai onko se harha johon askel tyhjään käy? No, parempi kun emme tiedä mitä edessämme on sillä eihän tässä mitään järkeä olisi olla hereillä. Putoaisimme rotkoon. Pohtia ei kannata liikaa sillä tämäkin juttu ollakseen juttu ja tiedän että tylsyys jauhaa jo päässäsi. Nyt ku skrivaa tätäkin juttuu niin tuntuu ettei tästä mitään tuu. Tuntuuko sustakin? Pahintahan tässä hereilläolossahan on kun on syönyt ja hampaiden väliin syödessä menee kaikkee töhnää. Sit ku sitä ei saa oikein kirveellä veistetyllä tikullakaan sieltä irti. Vaikka kuinka jynssäät ja kääntelet niin ei. Hammaslanka siis kaiken ratkaisu. Sillä kun alat vetää kaiken töhnän hampaista niin johan paikatki lähtee mukaan. Enkä silloin puhu elokuvapaikoista. Puhun noista ”amalgaamipaikoista jotka joskus kuuskytluvulla on sinne asennettu. Niissähän on kuullemma semmosta kamaa et lyö tyhjää päässä. Hampaan valkaisua näihin rotan hampaisiin tuskin auttaa. Asiasta toiseen. Nyt kun juuri laitoin saunan lämpiämään ,vaikka kello on vasta yksitoista aamulla ja olutpurkin kansi on napsahtanut auki. Ensimmäinen aamukalja. Olen miettinyt tuota lihavuusongelmaa jota saa lukea päivittäin lehdistä. On se sitten iltanen sanoma tai Apu. Sen tiedän että lihavuus on ongelma. Se ongelmahan on siinä että se on niiden lehtien joka siitä kirjoittaa. Nytkin olen lihonnut ainakin viisi kiloa viime vuodesta. Vituttahan se että ei saa paitaa vatsan kohdalta napitettua. Napakarvat loistaa naapurillekin. Mutta että jotkut lehdet skrivaa ongelmasta niin sitähän se ei ole. Nimittäin aion tänään mennä slumppaamaan nyyan skjordan jonka koko on XXL. Eihän se kivalta tunnu mut sen tietää noin lehtijuttujen skrivaajatkin. Vaik ehkä joku niistäkin on läski. Kaiken normaalisuuden nimissä nimissä tahtoisin nähdä otsikoita jossa kaikki on tasapaksuja laahustajia ilman suuntaa. No Mäkkäriin. No täytynee myöntää toista bissepurkkia avatessani niin vatsassa oleva kuohu alkaa jo ahdistaa mut päässä tuntuu kivalta. Nyt kun täällä mökkihöperöisenä skrivaan tutuille ja tuntemattomille niin täytyy kyl tunnustaa yks juttu. Ostin ”buklee” maton jossa on tonttumuori ja vaari. Arvaatteko mitä? Ne pussaa siinä matolla ja ne on heteroita. Voi perkele. Yritin löytää tällasen ”Tom Of Finland jouluaiheisen mut en löytäny. Kysyin kyllä myyjältä ja se lupas ottaa selvää. Tää myyjä on vieläkin sillä matkalla. On se niin kiva tulla jouluna sit mökillee kun se uus matto on siin ja siihen saa putsata jalat. Pukkiaiheinen olis ollu parempi ajattelin. Putsaisin kaikki paskat ja kurat sen naamalle kun en ole saanut sitä mitä olen halunnut. Mitä et ole saanut funtsin? No jääköön paljastamatta. Nyt kun olen täyttänyt tätä tyhjyyttäni jo jonkin aikaa, niin ajattelin sanoa.
Se on soronoo. Grönä.
