SINÄ MARRASKUUN LOPUN MUSTANA AAMUNA
Sinä marraskuun lopun mustana aamuna, pakkanen puri poskiin. Katuvalojen valaisemalla ja lehmusten ympäröimällä Valkan puiston futiskentällä näkyi hajallaan pitkiä ja kiemurtelevia snögelaikkuja. Karstulantien ja Somerontien kaamoksessa vaeltavat ihmiset olivat kätkeytyneet toppiksiin, talvibootseihin ja pipojensa alle.
Astuin kundini Arskan kanssa lämpimästi pukeutuneina rapusta ulos kylmälle pihalle. Assu oli paljas. Yöpakkanen oli laikuttanut pihanurtsiin valkoisia tupsuja. Naapurin fillari kypärineen ja skidiperävaunuineen katosi välkkyen Rautalammintielle. Talviaamu kipristeli sormenpäitäni villahanskojen sisällä.
Olin herännyt puolikahdeksalta. Aamupaloittelu oli ollut pakko jättää väliin, koska Arskan piti olla kahdeksan tuntia safkaamatta. Köyhä aamiaisemme oli koostunut tänään hammastahnasta ja tilkasta vodaa. Olin duunannut Arskan reppuun eväät – kaksi karjalanpiirakkaa ja päälle puolivoita, juustoa ja palvikinkkua.
Arskalta otettaisiin aamulla Pasilan toimintakeskuksessa verikoe. Hänen blodearvojaan ei ole syynätty muutamaan vuoteen, koska ei ole löytynyt mestaa, jossa se olisi pystytty suorittamaan. Hommaa on yritetty vammaisneuvolassa, Valkan terkkarissa ja viimeksi syksyllä 2017 daiju kankaalla Virastotalon hammashoitolassa. Silloin blodetesti oli kaatunut lähetteen katoamiseen. Kalasataman sote-tehtaan olosuhteet kehitysvammaisen ihmisen verikoetta ja hammashoitoa varten vaikuttavat minusta varsin arveluttavilta.
Käännyimme vilkkaalle Mäkelänkadulle. Joidenkin rännien alle oli muodostunut jäätyneitä lätäköitä. Dösät, sporat, taksit ja bilikat kiitivät kadun kummallakin puolella kohti jokaisen omaa arkipäiväistä päämäärää. Liikennevalot rikkoivat ajoittain Stadin urbaanin rytmin ja päästivät jalankulkijat dallaamaan suojatien ylitse.
Me ohitimme handu handussa Mäkelänrinteen tsimmauskeskuksen. Ylitimme hiekoittamatonta kevyenliikenteen siltaa myöten Mäkelänkadun. Oikealla vasemmalla vilahteli fillareita. Kukaan ei kilauttanut läsnäolostaan. Arska soitti Pasilan toimintakeskuksen ovikelloa, antoi eväät ja lompsan hoitsulle ja teppas sisään. Minä jäin tällä kertaa operaation ulkopuolelle.
Minulle ringattiin 9:30 himaan. Hyvin suunniteltu, valmisteltu ja yhteistyössä vammaisneuvolan kanssa, toimintakeskuksen lepo- ja rentoutumisshuoneessa, toteutettu toimenpide onnistui loistavasti ilman pelkoa, ahdistusta ja painimatsia. Olin faijana äärettömän onnellinen, että kundini ihmisarvoa kunnioitettiin Pasilan toimintakeskuksessa tällä tavoin ja samalla hän sai osakseen häntä huomioivaa humaania terveydenhoitoa. Minä olen kiitollinen siitä Stadille, että pojalleni on suotu mahdollisuus käyttää arkisin laadukkaita, yhteiskunnan ylläpitämiä,vammaispalveluita Pasilan toimintakeskuksessa.
Kiitokset itseni ja perheeni puolesta Pasilan toimintakeskuksen osaavalle henkilökunnalle.
Matti Laitinen 28.11.2018
vaikeasti kehitysvammaisen aikuisen pojan isä