On taas se aika kuukaudesta
Kloku ei ollu kuuttakaan. Oli ihan piimeetä vielä. Heräsin siihen, ett joku kyttää. Arvelin ett se olis kuu. Se hullu kerrostalokyttääjä, maailman matkaaja, joka taas vainois mua. Muttei kuuta näkyny tällä kertaa
Säleverhojen välist vilkku morgontsjäärna, snadi kirkas ööga. Radioss sjungattiin just ”Täällä pohjantähden alla. Laahustin tsögeen borkan keittoon.
Silloin hogasin, ett kuu goisas olkkarin parketilla. Vastapäisest, tsögen fönarista, näin suuliksen hilaavan itseensä jo ylös. Stara vilkutteli mulle öögaa, kun pistin tsufeet tulemaan. Vilkasin olkkarin puolelle, kuu kokos siellä itseensä ja oli singraamassa veks. Sill tais olla karsee darra, ku ei kestäny suulisksen lyysistä. Kyll ne on yhtä aikaaki taivaall joskus, mutt nyt ei.
Kloku oli melkeen puol kahdeksan, ku se häippäs. Lasse laulo radiossa Marilynistä.
Mä menin herättä Rantsin tsufeelle.
Hyvää huomenta kamut! Rantsu