Veteraaniasiaa ja sen vierestä
Marraskuun 30 pnä tulee kulkuneeks 79v talvikrigun alkamisest. Meidän joukoss ei enää tsittaa niit rintamaveteraaneja. Ässä-rykmentin viel elossa olevat muutamat veteraanit on jatkokrigun aikasii,
joit budjaa viel about 15000 rintamavetaraanii keski-ikä 92v. Stadiss veteraanei budjaa 1230 ja niiden laiffii jeesaa Rintamaveteraaniasian neuvottelukunta. Mä tsittaan yhtenä tän neuvottelukunnan jäsenenä.
Stadissa tälle jengille on varattu budjetissa fyrkkaa 1’4 miljoonaa egee.
Viime torstaina kävin keikalla Hyvinkään Veteraanitalossa. Hyvikäällä elää veteraaneja 67 joista lähes kaikki budjaa heitä varten bygatussa veteraanitalossa. Toimintaa pyörittää säätiö jota Hyvinkään stadi tukee.
Tosi nastaa tsigaa kuinka hyvin nuoret hoitsut jeesaa ja hoitaa näit veteraaneja, joista vanhin – 104v – tsittas messissä pirtsakkaana friiduna.
Me sjungattii ja skriinattii. Yks veteraanifriidu anto mulle lahjaksi itse kutomansa villasukat. Ne tuli tosi tarpeeseen ku mä goisaan unisukat klabbeissa.
Ajoin fiudella Stadista Hyvinkäälle 63 kilsaa ajoaikaa 43 minuuttii. Liikenne sujui, pilvipouta ja ajo päiväsaikaan futas ihan jees. Mä hiffasin ett monelle fiudelle tuotti vaikeuksii pysyy nopeusrajoituksiss.
Se otti mua oikeesti pannuun. Himaan ajaessa mä laskin mun ohittaneet: kaikkiaan 62 fiudee ajo ylinopeutta ja ohitti mut vasemmalta ja oikeelta. Perävalot vaa vilkku. Hyvä ettei keskisormi vilahtanu ohittaessa.
Nää rallikuskit aiheutti tietoisesti liikennevaaran. Ajallinen säästö Hyvinkää-Stadi matkalla oli noin minuutin, mikäli ylinopeutta kerty 10 prossaa. Nopeusrajoitukset tällä straadalla vaihteli 80-100 välillä.
Mä käytän aina vakionopeuden säädintä eli skujaan sallituu nopeutta. En muista millo olisin saanu plitikan ylinopeudest. Kerran sain himaan huomautuskirjeen skoudelta. Skujasin Manskussa Lasipalatsin kohdalla
ylinpeutta. Sallittu nopeus City keskustassa 30 km/h skoude mittas 35 km/h ja stikkas mulle huomautuksen. Kolmekybää on niin snadi nopeus ett siin ei kande käyttää rajoitusta. Fiudet skujaa nyt Stadissa hiljempaa
ku monet fillaristit, jotka muna-asennossa sivuilleen vilkuilematta hurjastelee gartsoilla. Nopeus voi kohota pahimmillaan yli 40 kilsan. Niit ei valvo kukaan.
Mä fillaroin itsekin nuorempana ku Annalasta piti päästä Käpikseen skoleen, jonne matkaa kerty yli 5 kilsaa. Talvet skimboilla, keväällä ja syksyllä fillarilla.
Viime vuostuhannen lopussa – 1980 luvulla – mä slumppasin fillarin, Peugeot merkkisen kilparattaan kapeella satulalla ja kapeet kovat kumit. Mä fillaroin sen Kauppatortsan huudeilta Sörkkaan. Mukulakivet hakkas mun persuksii,
kapeet fillarikumit ja satula teki redusta tuskallisen ja mun lihaksista muussii. Mä stondasin Espan valoissa ja viereen staijas buli rekka. Kuski huus yläilmoista ohjaamosta ”poika sä tapat ittes !”.
Teksti: Lasse Liemola