Meitsin yks monista kuoleman synneistä on, ku tulee vedettyy monta juitsuu liianki överiks.
Kerranki vikisin duunilegurille, et tää mun vasen korva suhisee ku jalolehmus, Kaivarin pudessa. Lähetti välskäri tän puolkuuron jäbän Terkkariin tilanteen tsekkaukseen. Nuori leguri huikkas reippaasti: ”päivää tuntematon potilas, mites meillä tää elo tänään skulaa.”
Meitsi tietysti vänsi heti jo ku steppasin ineen, helvetin tuskasen ilmeen ja laskettelin sellasta jurkkaa, et varmalla tää nuori lääket. kandi jo starttas selaan medihelin puh. numeroo. Pamlasin, et jo skidielosta tää kuullun bonjaaminen on ollu tälle pololle tuskaa. Tän helvetin suhinanki takii. Skrivattuu tekstii en oo snaijannu konsa senkään vertoo.
No kloku seinällä raksutti ja hiffasin, et tää nuori leguri vilkas vähän välii fönarista pitskulle. Meitsin vaikerrus senku ylty. Sit tää leguri lyftas sen handuu ja rohkeesti ehdotti mulle snadii breikkii, tohon mun skeidan jauhamisen.
Tsiigas leguri huolestuneen näkösenä, kuuppa kallellaan, mua öögiin. Huokas ja kysäsi arasti: ”Hei, tuntuks susta ku tulit, et alkaisko siellä stikkaan vodaa, ku oon tänään fillarilla duunissa”.
Hiffasin vaan heti, et tuun häviin tän matsin. Ei tuu Tölikän kundille invaliiditeettii. Pysyy tää ”keisarille, mikä keisarille kuuluu” entisellän.
Kiitin legurii pitkämielisyydestä ja toivotin, et alkais tulla vodaa ku Esterin putkivuodosta.
Teksti: Jaakko Koroma
