Jengihän tsennaa tän, et iisejä on noi Mr. Byrokraatin kiireet. Mut lykkyy, et voi joskus hiffaa pokkeuksiiki.
Meitsin budjaushistis Stadissa on, et ekaks snadina Tölikkä sit Ogeli sieltä Etelä-Haaga ja finaalissa Kannelmäki. Siitä sit landelle Espoon Leppävaaran Vallikallioon. Tähän Kannelmäen parihaussipuulaakiin flytattiin jotain 25 vuotta sitte.Tää hima oli ihka nyya ja tosi nasta luukku. Snadisti, sit starttas kuiteski duunaan glesaa meitsin kuuppaan, yks skäfä juitsu.
Ku tää puulaaki staijas ihan tän Mansen motarin viekussa ja busapysäkiltä pysty tsiigaan meitsin pitskulle, ku tää pysäkki oli ylhäällä tän motarin reunassa. Starttasin sit vaan sitkeesti skulaan Nylandin tiebyroohon ja ehdotin, tän fitin pysäkin roudaamista staijaamaan viereisen, tyhjän tontin kohdalle.
No, jengihän bonjaa, et ei ollu iisii tsögaa hemmo, jolle tästä pysty vikiseen. Sit vähitellen, sitkeydellä ja viekkaudella ja sääliiki anoen, meitsi pysty yhen insinöörin hertan sulattaan ja se lopulta kaveeras, et tuun kyl tsiigaan tätä sun vinkumaa propleemaa, mut ota nyt iisisti, ei oo tällä byroolla liikaa fyrkkaa, tällaseen privaattiin jelppiin.
Duunattiin diili sit päivästä, ku treffattais. Sit lopulta setää inssi ja tän tiepiirin maestro sekä meitsi, staijattiin tällä pysäkillä. No, sit ku starttasin tsiduleeraan tätä tiemestarii, niin jotain tuttuu tän kundin feississä pysty hiffaan. Utelinki siltä, et tsennataanks me. Se kans vaan totes, et no perkele, Jaska The Paska, eks joo.
Tää kundi oli Somerolta, meitsin luokalta oparista. Mähän staijasin muutaman vuoden mun tädin himassa siellä ja treenasin viihtyy tän mestan oparissa. Mut sit tää Stadin kutsu, födas liian buliks ja flyttasin Stadiin bäk.
Tän jutun finaali oliki sit yhtä fiestaa ja glooriaa. Ku starttas seuraava aamu, funtsikaa nyt, seuraavana aamuna, vaiffi herätti meitsin ja hädissään totes, et joku helkkarin kuuppakuormaaja riehuu meidän busapysäkillä. Aika hyvin. Eiks jehna.
Tää siirretty busapysäkki venaa tässä vielä snadii entrausta. Asfaltointii, et saadaan tää grande opening duunattuu.
, et iisejä on noi Mr. Byrokraatin kiireet. Mut lykkyy, et voi joskus hiffaa pokkeuksiiki.
Meitsin budjaushistis Stadissa on, et ekaks snadina Tölikkä sit Ogeli sieltä Etelä-Haaga ja finaalissa Kannelmäki. Siitä sit landelle Espoon Leppävaaran Vallikallioon. Tähän Kannelmäen parihaussipuulaakiin flytattiin jotain 25 vuotta sitte.Tää hima oli ihka nyya ja tosi nasta luukku. Snadisti, sit starttas kuiteski duunaan glesaa meitsin kuuppaan, yks skäfä juitsu.
Ku tää puulaaki staijas ihan tän Mansen motarin viekussa ja busapysäkiltä pysty tsiigaan meitsin pitskulle, ku tää pysäkki oli ylhäällä tän motarin reunassa. Starttasin sit vaan sitkeesti skulaan Nylandin tiebyroohon ja ehdotin, tän fitin pysäkin roudaamista staijaamaan viereisen, tyhjän tontin kohdalle.
No, jengihän bonjaa, et ei ollu iisii tsögaa hemmo, jolle tästä pysty vikiseen. Sit vähitellen, sitkeydellä ja viekkaudella ja sääliiki anoen, meitsi pysty yhen insinöörin hertan sulattaan ja se lopulta kaveeras, et tuun kyl tsiigaan tätä sun vinkumaa propleemaa, mut ota nyt iisisti, ei oo tällä byroolla liikaa fyrkkaa, tällaseen privaattiin jelppiin.
Duunattiin diili sit päivästä, ku treffattais. Sit lopulta setää inssi ja tän tiepiirin maestro sekä meitsi, staijattiin tällä pysäkillä. No, sit ku starttasin tsiduleeraan tätä tiemestarii, niin jotain tuttuu tän kundin feississä pysty hiffaan. Utelinki siltä, et tsennataanks me. Se kans vaan totes, et no perkele, Jaska The Paska, eks joo.
Tää kundi oli Somerolta, meitsin luokalta oparista. Mähän staijasin muutaman vuoden mun tädin himassa siellä ja treenasin viihtyy tän mestan oparissa. Mut sit tää Stadin kutsu, födas liian buliks ja flyttasin Stadiin bäk.
Tän jutun finaali oliki sit yhtä fiestaa ja glooriaa. Ku starttas seuraava aamu, funtsikaa nyt, seuraavana aamuna, vaiffi herätti meitsin ja hädissään totes, et joku helkkarin kuuppakuormaaja riehuu meidän busapysäkillä. Aika hyvin. Eiks jehna.
Tää siirretty busapysäkki venaa tässä vielä snadii entrausta. Asfaltointii, et saadaan tää grande opening duunattuu.
Teksti ja kuva/ Jaakko Koroma
