Tällai aamuyöstä, kun polla sekaisin divaan aamutsajun, huomioni kiinnittyi fönarin alakarmilla lyhyin, tuskin havaittavin askelin, määrätietoisesti eteenpäin hiippailevaan, noin puolentoista millimetrin kokoiseen hyönteiseen.
Tämä minikoppakuoriainen, oli varmallaki herännyt jo paljon aikaisemmin kuin minä. Näin funtsin, kun seurasin sen hidasta etenemistä. Se oli tuskin yöpynyt ikkunani alakarmilla. Ehkäpä jossain tiskipöydän ja seinän välissä. Sen oli täytynyt taittaa taivalta jo jonkin aikaa.
Mihin ja mikä, sai sen jo näin ani varhain, lähtemään liikkeelle. Pystyikö se yleensäkään, suunnittelemaan mitään päiväohjelmaa. Sen elämä saattoi olla hunningolla. Ehkäpä sen tavoiteena oli vaan päästä jostain jonnekkin, kauas veks.
Hiffasin sit finaalissa ajattelevani, että evoluutio on tehnyt todella pitkän ja valtavan tärkeän kehitystyön, tästä mitättömästä eliöstä tietokone hakkeriksi, joka pystyy uhkailemaan ja kiristämään ja kylvään kauhuu
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma