En studaa väittää, et tää meitsin sukupolvi, on jenggii, joka on joutunu tsiigaan buleimmat muutokset, ku yksään muu Stadin jengi, niitten elon aikana.
Funtsitaan nyt vaan, vaik niinki iisii duunii nykyään, ku toi snögen roudaus Tölikän gartsoilta. Meitsihän budjas, jo ihan snadista, Sammongartsalla, ekassa kerroksessa. Ja sit, ku Tölikkäänki pukkas styrkkaa talvee, ton snögen suhteen, ni kosari joutu joka tun aamu, kolaan tän gartsan snögestä. Sit ku tää snögevalli födas bulimmaks, et meidänkään fönarista, ei enää pystyny hiffaan, tän snögekasan yli bilikoita, niin tää tsilari sit joutu skulaan jelppii.
Ei tsörannu paikalle kuorski eikä mikään kuuppakuormaaja. Tuli hepo, vanha jäbä ja reki. Ja tää oli 50-lukuu. Funtsikaa ny, heppa, jäbä ja reki. Bulit fedulaidat ja tää jäbä sit starttas stikkaa lapparilla snögee tähän rekeen. Sit, ku tää kuorma oli duunattu, lähti tää logistiikka dallaan kohti Taiviksen snögenkaato mestaa. Minnaan, et joskus joulunaikaan, kulkusten helkättäissä
Ihan nasta funtsii, et on elo sallinu tänki tutaa. Niin ja tää vetin spiidi vaan skujaa nonarina. Jokuhan on josku anellu, et maailma stop, meitsi hinkuu veks.
Jaakko Koroma
