Täällä landella, meitsi vetää tota zetaa yleensä neljään viiteen. Tänään taas aamulla, ku ponkasin stroolaan pitskupuskiin hiffasin, et kurki stondas rantsussa. Ei paljo ehditty kaveeraa, ku se fogeli vaan vinkkas, et tää tipu flygaagi tästä nyt sit tonne maihin kaukaisiin. No, siihen meitsi vaan, et sorry, mut saa siivettömät tyytyä, maan galsan kahleisiin.
Jengi varmalla minnaa nää roskisdyykkarit. Meitsin pitskulla vielä 60-luvullaki, pysty bongaan pariki kertaa kuussa, yhen vanhan jäbän ja sen eukon. Tää lady skuffas snadii tsärraa. Tähän tsärraan, ne lastas kaikkee kamaa mitä tää sen ukko, roskislodjusta dyykkas. Ja tää kundi todellaki dyykkas. Välillä vaan sen nahkavartiset gummistiflat vilkku, ku tää ukkeli riehu lodjussa. Nää oli sen ajan kaman veivaajii.
.
Niin sit vielä, nää pitskutsungaajat. Ku nyt funtsin, niin ainski yhen hemmon meitsi minnaa. Tällä vanhalla kundilla oli vaan yks klabbi ja seki duunattu taaksepäin. Oli kliffaa lysnaa, ku tää pavarotti veti nää Karjalan kunnailla, Harvoin mekin ansaitsemme ja vaik tän, et En skidinä tsennannu köyhiä lain, rikkaita vain kohdata sain. Ja kaikubotnee kyl födas, ku tätä meitsinki hösen pitskuu ympäröi bulit tiiliseinät.
Sit muijat kääri kolikot papruihin ja stikkas ne fönäreistä pitskulle. Sit me kakrut kilvan kirmattiin roudaan ne tälle sungaajalle.
Teksti: Jaakko Koroma