Tanaankela

 

Kuulin kimeän helähdyksen
stressi narisee hampaissa
kilahdin päässä heitin sinut ulos
en ole pyytänyt anteeksikaan vielä

 

tulin maalle
täällä outoa
olen kuin peltoon vangittu multa
skutsi pönde lande
jotain laiffii edes jossain
sammaleita skutseja
roudaan luitani pitkin skutsia
spiidaan pitkiä matkoja
dösällä pitää mennä
telefoonilla ringata
mesekin käy
biletit maksaa bulisti
sporaa ei näy missään
stoge kyl kulkee
bodenit on snadisti kaukana
jne enempää ei tartte vissiin siit bamlaa
hogaatsä mikä meno
beautifulii joka puolel
vaik skutsi on mörkkis öisin
Tulin maalle, tsennasin böördiksien shungat ja tsiigasin peltoon päin.

Teksti ja kuva: Mira Mink

Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *