Juuson aikaan oli toisin, kuinka unohtaa sen voisin, kun Juuso ja minä, aikoina entisinä….
Tuttu biisi vuosien varrelta. Nykymusa ei oikein sytytä. Silloin kun Junnu, Juise, Veksi.. no onhan Veksi vielä musahommissa mukana, niin piti sanoo että silloin lauluihin tehtiin riimit. Nyky biisit ovat vain sanoja sanojen perään, ei riimityksiä, eli ei runouden sielua. Z. Topelius vuonna 1853-1866 runoili hienosti: Näin iltaisin sädekirkkauden ja ma lauloin, kun sammui se pois. Ollut yksin mä en; sävel soi helisten, koko metsä kuin laulanut ois….. Jos meidän kanssallisrunoilija osasi riimityksen hengen, niin miksei nykybiisintekijät enää taida riimityksen henkeä. No minäkään en riimityksistä enkä muista hienouksista ennen niin kauheasti tiennyt. Mä olen tehnyt runoja ja kaikkenlaisia laulun sanoituksia, voi sanoa että koko ikäni, ja olen niitä lähetellyt eri levy-yhtiöihin.
No levy-yhtiöt eivät mun sanoituksista innostuneet, kiiteltiin aina vaan…mutta ei nyt ollut kysyntää kyseisille teksteille, siis suomeksi sanottuna kun ei ole tunnettu tekstintekijä niin eipä kelpaa.
Finnlevy oli silloin pitskussa ja Jaakko Salo oli ”jonkinmoinen” pomo siellä. Lähetin muutamat sanoitukset hänelle ja kerroin kirjeessä että lisää löytyy. No yllätys oli tosi mukava kun Jaakko kirjoitti takaisin ja halusi tavata. No sovittiin päivä ja menin Finnlevyyn Jaakko Saloa tapaamaan. Vatsani oli täynnä perhosia ja olin aivan innoissani, kun astelin Finnlevyn ovesta sisään ja olin jo olevinaan suuri tekstintekijä. Minut ohjattiin Jaakko Salon huoneeseen ja kättelimme. Jaakko osoittautui nimensä veroiseksi mieheksi. Olin ottanut Jaakko Salosta selvää, monelta eri taholta ja hän oli kyllä mukava, rauhallinen ja hieno mies. Hän jos kuka ymmärsi musiikista, voisi sanoa kaiken mitä tarvitsisi tietää, kun on musiikin kanssa tekemisissä. Juteltiin mukavia ja hän silmäili tekstejäni…. Sitten hän kysyi minulta tiesinkö mitä tarkoittaa riimitys? Sanoin että periaatteessa kyllä, mutta en varmaan ihan täysin tajua kaikkea hienouksia mitä biisintekoon tarvitsee. Jaakko sanoi että kyllä näissä teksteissä on riimityksiä, mutta ne ovat puoliriimejä… Mitä?? sanoin…
Jaakko selitti että puoliriimi on sellainen jossa vain osa sanan kirjaimista on samoja, eli vaikka ”kankaaseen / pensaaseen mutta koko riimi oli sellainen että muuten sana on sama, mutta ensimmäinen kirjain vaan muuttuu puu / suu…. Sitten on rivien tavut ja muita hienouksia ja
sitten Jaakko teki ehdotuksen, hän voisi toimia minun oppi-isänä tekstitysten hienouksissa, JOS
vain haluaisin ja toki halusin. No jatko meni niin että tein tekstityksiä ja lähetin ne Jaakolle. Hän kävi niitä läpi ja teki punakynällä korjauksia ja neuvoi, melkeinpä kädestä pitäen, miten teen mitäkin. Se oli kyllä tosi hienoa, harvallapa on oppi-isänä ollut Jaakko Salo, musiikin suurmies.
No pikkuhiljaa kehityin ja täytyy sanoa että ne olivat hienoja hetkiä. Jossain vaiheessa Raimo Henriksson lähetti mulle neljä biisiä joihin piti tehdä sanat, no innoissani hätiköin ja tein varmaan tosi surkeat sanat biiseihin, koska niistä ei koskaan kuulunut mitään. Raimo Henriksson oli Finnlevyllä levytyspäälikkönä, no se ei sitten varmaan ollut mun ala… Nää sanat tein silloin joskus.
Assan kundina mä olin nuoruusvuosina, farkut, nahkarotsi oli silloin kuosina, silloin miestä oli
pollarit, johti hittilistaa rollarit, se aikaa oli nuoruusvuosien<…. Kesää odotellessa.
Teksti: Orvo Levonniemi
