Kuva: Matti Laitinen
Kävin eilen tsiigaamassa pian 87 vuotta täyttävää mutsiani. Se bunkkaa omassa huushollissaan Stadin esteettömässä senioritalossa Vartsikassa. Piha on siisti, mutta autio. Sinne kestää metroasemalta alle 10 minsaa dallaten, jos on klabbit kondiksessa. Ympäristöön on jätetty skuttaa ja raivattu pehmeitä ulkoilupolkuja. Läheltä ei löydy marketteja. Paikallista viihdettä edustaa vain Jehujen valtakunnansali. Toin mutsille purkillisen rasvatonta piimää.
Mutsi oli hilannut olkkarin pöydälle tsaikkaa ja skämläreitä. Telkkari pukkasi jotain sarjaa, ja ratski möykkäsi makkarissa iskelmämusaa. Kuullessani mutsin saaneen 237 euroa veromätkyjä olin repiä reiskani. Aloin tutkia mutsin papruja ja tiliotteita. Oi mutsi, mutsi, mitä vittua noi rahastusrobotit oikein meinaavat?
Mutsi sairastaa pumppuvikaa, blodenpainetautia, astmaa ja hänen polvensa ovat sököt. Pumpun ja kihdin vuoksi se joutuu tsekkaamaan tarkasti, mitä skruudaa. Glesa mutsi äheltää eteenpäin kyynärsauvojen varassa tai roltsikkahepallaan. Sille kertyy fyrkkaa kuukaudessa handuun 1 014 euroa (brutto 1 045 €), joka jää alle Suomen köyhyysrajan. Siitä mude pulittaa vuokraan, matkatsettiin, kännykkään ja isoon läjään erilaisia rohtoja yhteensä 670 egee. Sille jää hilloa handuun kuukaudessa safkaan, hygieniaan, kledjuihin ja vapaa-aikaan ainoastaan 340 euroa. Mutsille on suotu yhteiskunnan toimesta ruhtinaalliset 11,46 euroa päivässä toteuttaa yksilöllistä valinnanvapauttaan.
Mutsi uurasti vuosikymmeniä pienellä liksalla safkanlaitossa sekä kasvatti ja koulutti siinä sivussa neljä veroja maksavaa kundiaan. Duunarifaijojen toimenkuvaan eivät kuuluneet 1960-luvulla kauppareissut ja himahommat. Sekatyömiehelle ja B-satamajätkälle ei pudonnut myöskään bonuksia, edustusmatkoja tai osinkotuloja.
Mutsi käy arkisin Itiksessä kaupassa, terkkarissa ja apteekissa sekä tsiigaamassa palvelutalossa horrostavaa, muistisairasta äijäänsä – 91-vuotiasta faijaani – kunnes kuolema heidät erottaa. Palvelulinjan 805 snadi dösä Itikseen skujaa vain arkisin. Mutsin voimat eivät piisaa enää nitroitta metrosteissille asti. Viikonloppuisin mutsi jämähtää nalkkiin muiden toimintakyvyltään heikkojen seniorien kanssa Aallon suunnittelemaan, esteettömään vanhusten reservaattiin viettämään laatuaikaa.
Eläketurvakeskuksen omien tilastojen mukaan lähes kolmasosa maamme runsaasta 1,4 miljoonasta eläkeläisestä eli yhteensä 430 000 ihmistä elää EU:n virallisesti määrittämän köyhyysrajan (1 200 euroa bruttona kuukaudessa) alapuolella. Jos maamme eliitin veroja korotettaisiin tai jos heidän veroparatiisirahoihinsa ja kultaisiin kädenpuristuksiinsa kajottaisiin, puhkeaisi maahamme vähintään hätätila näiden rikkaiden ja etuoikeutettujen kansalaisten ihmisoikeuksien loukkaamisen vuoksi.
Halasin mutsia hyvästiksi. Heivasin roskat ja sanomalehdet pihan roskikseen. Dallasin Itiksen metroasemalle. Päästyäni kotiin Valkkaan, aloin välittömästi skrivata verohallinnolle valitusta, jotta köyhyysrajan alapuolella sinnittelevälle mutsilleni kohdistettu kohtuuton jäännösvero mitätöitäisiin.
Oi, mutsi, mutsi!
Matti Laitinen
12.4.2018