Lähdin kymmeneltä himasta.
Dallasin lumisen Valkan lävitse.
Tsekkasin Närväsen fönarin pläägät.
Ylitin studarin, ohitin sporavarikon.
Skimbailin Hämiksen loskassa.
Ostin Kurvin katuhelvetin
ärräkiskasta arvoa tsettiini.
Käppäilin yksin kohti Hagista.
Tripillä funtsasin, mihin finskien
itsenäinen ajattelu ja omatoimisuus
ovat flyganneet?
Todellisuusdorkuus vain lisääntyy.
Jokainen oli joskus itse oman elämänsä
paras ekspertti – mutta ei enää.
Kilpailuyhteiskunta edellyttää valmentajaa,
kustannustehokkuutta sekä hius- ja ravintolisiä.
Jokaiselle elämän osa-alueelle
skuffataan omaa gurua, kurssia,
trendiä, tukihenkilöä ja valmentajaa.
Itsetuntemus ulkoistetaan.
Työllisyysasiantuntija aktivoi duunittoman
palkattomaan työhön ja työmarkkinatuelle.
Perseaukisuusvalmentaja jeesaa osatonta
hyväksymään oma syrjäytymisensä.
Hallitus tietää kaiken ihmisten hädästä,
tarpeista ja toimeentulovaikeuksista.
Päämulkkuministeri tviittaa ja bloggaa,
popsikaa köyhät paskat joka päivä rokkaa.
Tsiigaan töllöttimestä tyrmistyneenä
hyvätuloisten kansanedustajien soteilua.
Palveluiden ulkoistaminen ajaa vain
kansainvälisten suuryhtiöiden etuja.
Maailman onnellisimmassa maassa
valinnanvapaus on vain varakkaiden
tasa-arvoa ja vittuiluviihdettä.
Hallitus halveksii vammaisia ja vanhuksia.
Hallitus työnnä himmeli hanuriisi!
Matti Laitinen
14.3.2018
