Tällai puolväli maaliskuuta, starttas meitsin ruodis rantapyssyssä. Ekaks Suokkiin. Siellä kruununkuteet ylle ja yhdysbotski Porkkala, roudas meitä ökyjä kohti Isosaarta, Santiksen edustalle. Tää kippo juuttu kuiteski ahtojäihin kilsaa ennen Ison rantsuu. Jengi jäälle ja starttas eka marssi harmaissa kohti kassuu, jonka lyysit loisti kaukana. No tosin vähemmän kutsuvina.
Sit dilkattiin kundit omiin tupiin. Ryhmyrit veti snadii jurkkaa, ku ne karju ku pajadeerit tälle studaavalle vuosikerralle. Onneks hiffasin pari tuttuu kundii samassa tuvassa ja tällai sit alko toi ruodiselo joteski skulaan.
Eka aamu oli kuiteski yks helvetin buli shokki. Kuudelta päivystäjä ja muut ryhmyrit paisko dörtsejä ja jonossa luudattiin tvettaan. Meitsiki treenas ekaks duunaa ton vodan sopivan lämpöseks, mut se oli eka dorga moka. Toi tvettaus sai kestää vaan pari minsaa ja ei meitsi ehtiny ees vetää soopaa feissiin, ku joku alikessu karju, et ei tänne oo kylpemään tultu.
Sit vedettiin kledjut niskaan tuvassa ja rivit kassun pitskulla suoriks. Pakkasta ku Siberiassa ja starttas tuleen jo mutsiiki snadisti ikävä. Meitsille tätä elonpainoo oli siviilissä siunaantunu ainaski kymmenen kiloo extraa. Ei viihtyny laardi kuiteskaan kauaa, tän kundin uumilla.
Mua vastapäätä, pöydän toisella puolella tsittas joku kivikauden homo sapiens. Kundi lappas kitaan joka safkan lusikalla. Leegot ku Turhapurolla. Öögat rähmässä. Skege ajamatta. Paskanen fledu pystyssä. Sit vielä oli snadisti nastaa tsiigaa, ku skäfä, vihree lehtimasi, jota se imas aina välillä takas, väijy sen klyyvarista.
Tällai sit tän hemmon ansiosta parissa viikossa, meitsi pudotti ainaski viis kiloo turhaa taakkaa kropasta
Teksti: Jaakko Koroma
