Kuva: Harry Sjöholm
Landella. Kondika, metriksen nurkilla.
Nää starbat jotka sittaa Stadin bulimmilla palleilla on sit sitä mieltä et kandeis jättää bilika himaan ja skulaa julkisil. Tai ei bilikaa himaan jätetä vaan pidelle. Jengillä kulkis happi helpommin kun ei ois hiukkasii.
Dösä, ratikka, tsoge ja metro on laitapelii. Ja filetso.
Mä funtsin juttuja fyrkan kautta ku sitä on hintsusti. Ku tsöraa bilikalla stadiin ja tuuppaa raudan ruutuun nii palaa neljä huggee timma. Funsi ny, yli kolme kybää duunipäivässä. Huh! Koko kuukaus ja massi kevenee jotai seittemä satkuu. Huh Huh! Tolla hinnalla mun bilika on omalla pidellä pari vuotta omassa ruudussa ja talvella tule sähköö kans. Ei oo kalsa ku lähtee. Emmä silti bilikaa jätä, sen verran on tullu skujattuu et se on niinku toine sklabbi.
Tän päivän safarin mä teen kuitenki dösällä. Sil voi skujaa mestaa ku mestaa. Sittaa vaa ja tsiigaa. Vähä enne tolppaa painaa nappulaa.
Hyvin skulas. Ei ne HSL:n starbat oo dorkii eikä ne flöjttaa. Kaikki bongat meni siihen firmaan.
Kaikille reduille kuulu mokat, missit ja hassit. Mokia ei osunu kohalle. Missi oli se et tällä rundilla kaikki dösien pilettivekottimet oli kondiksessa. Mä lähin redulle sillä päällä et ainaki puolet ois basana ja säästys pesetaa, mut ei. Aina ku piletin sinksausaika oli finis nii se purkki duunaa taas uuden libarin.
Ja yks hassi. Piti käydä vielä sköbaamassa skruudista. Ei ostarilla menny ku vartti ja dösä tuli just. Ja vietävä, taas uus libari vaik matkaa olis vaan pari kilsaa. Ihan hyvin ois voinu dallaa. Hassi hyppää dösään. Sit taas toisaalta treeni ois jääny vajaaks jos ois dallanu.
Saablari, ei mun tost pitäny bamlaa. Meni lätinän puolelle.
Mut kato, mä lähin himasta aamulla dösätolpalle ja siel oli aika paljo jengii. Gubbeja ja staileja daameja. Ei ne kyl ollu gaiffareita ku ne ei sprookannu mitää ja olivat järkänneet luunsa jonkinlaiseen letkaan. Daamit ekana ja gubbet perässä. Meikä letkan jatkoks.
Hörnan takaa dösa kurvaa kohti. Samalla semmonen pakkelipimu, vajaa kolkyt kurvaa kans tolpalle. Kannat kopisee ja klyyvari on kohti taivasta. Vetää koko jengin ohi keulille naamalla sellanen ”Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen” lookki. Se tule mestoille vikana ja steppaa dösään ekana.
En mä mitään pulttista ottanu. Funtsin vaan et maailma muuttuu nii ettei perässä meinaa kestää.
Teksti: Harry Sjöholm
