Savoy-teatteri oli melkein viimeistä penkkiä vaille täynnä ”Me viimeiset mohikaanit” -konsertissa, joka lupasi ja myös toimitti kuulijoille Kultaisen 1950-luvun parhaita lauluja. Yleisö tykkäsi kuulemastaan, nautti lavahuumorista ja sai lipulleen täyden vastineen.
Miksi ”viimeiset mohikaanit”? 80 vuotta täyttävä Lasse Liemola, saman iän joulukuussa saavuttava Kai Lind ja heitä vähän vanhempi Matti Heinivaho Tampereelta. He ovat 1950-luvun lopun ja 1960-luvun alun popidoleja, nuorisomusiikin kärkeä ennen rautalankaa ja sitä seuraavia pop-tähtiä. Elvis Presleyn, britti Tommy Steelen ja etenkin Paul Ankan jalanjäljissä.
Hanna-Liina Vösa, Kai Lind, Matti Heinivaho ja Lasse Liemola kumartavat orkesterin edessä yleisölle.
Foto: Raimo Granberg
Lasse Liemola voitti Helsingin Työväentalolla iskelmälaulukilvan miesten sarjan, Laila Kinnunen naisten. Kesän he vähän styylasivatkin, mutta ihan viattomasti käsistä kiinni pitäen, Lasse muisteli lavalla. Hänen ensilevynsä ”Kadun aurinkoisella puolella” ilmestyi tasan 60 vuotta sitten, tauolla myynnissä oli uusin levy ”Jäbä kelaa” monien kirjojen, levynkansien ja vanhojen nahkatakkien reunustamana.
Hittikimaraa ja Mosabackan bigbändiä
Yleisö sai tietysti kuulla Suomen ensimmäisen nuorisoidolin hitit ”Only You”, ”Olen rakastunut”, ”Diana”, ”Diivaillen” ja ”Anna pois”. Itse pidin eniten laulusta ”Aiemmin ymmärtänyt en”, johon hän on tehnyt myös uudet sanat. Se löytyy myös konsertin säestäneen Mosabacka Big Bandin levyltä, johtajanaan Markku Renko. Yhteistyö bigbändin kanssa selvästi piristää vanhaa laulajaa. Toisaalta lauluääni ei saa hukkua orkan alle.
Kai Lind, musiikin ja sen tekijöiden kävelevä tietosanakirja, aloitti ”Billie Boylla”, mutta pääsi todella vauhtiin italiaboomin lauluillaan ”Tintarella di luna” ja etenkin ”Amor, amor”. Hän on kaiketi eniten jatkanut yhtenäisesti laulamista.
Matti Heinivaho tunnetaan lännenralleistaan ja TV 2:n ohjaaja-toimittajana. Minut Heinivaho yllätti täysin vahvalla potpuritulkinnallaan ”Nahkaruoska sivaltaa” -laulusta idän ja lännen teitä. Olin kuulevani ainakin Natalien, Ajomiehen, Kalinkan siinä. Hän kertoi, että se tehtiin TV 2:n viihdeohjelmaan ”Me vastavallankumoukselliset” 1970-luvulla. Myös ”Unessain” soi kauniisti.
Perusteellista musiikkitietoa
Konsertin kauneimmista soinneista vastasi virolainen, klassisen laulukoulutuksen saanut, ihastuttava Hanna-Liina Vösa. Hän tulkitsin kuvatun ajan naisten esittämiä lauluja ”Liian nuori”, ”Suklaasydän”, ”Lazzarella”. Hatunnoston arvoista on se, että laulajatar ei tuntenut kappaleita ennen konserttia, vaan opetteli ne esitystä varten. Sitä ei huomannut. Tavallaan Vösa sai esittää myös Laila Kinnusta Liemolan partnerina yhteislauluissa ”Jos oot mun” ja ”On keskiyö”.
Hanna-Liina Vösa ja Lasse Liemola laulavat yhteen ”Jos oot mun”. –
Foto: Raimo Granberg
Erityinen kiitos on annettava juontaja Tarja Närhen ajan ja iskelmän tuntemukselle; hän oli tehnyt kotiläksynsä hyvin ja kysyi napakasti. Myös vanhojen levyjen kansien ja kiekkojen kuvia heijastettiin aina tunnontarkasti taustascreenille, kun sen suomalainen tulkinta oli framilla.
Risto Kolanen
