Futisniilot tsennaavat, että Stadin huippufutis grundaa nykyisin skulaajiin, joiden passeissa lesaa joku muu lande kuin Finland. Klubin edarin aloituksestakin voi hiffaa peräti 1-2 härmäläistä ja joskus jopa oman akatemian talentin. Poikkeuksena tästä on HIFK, sillä Stadin punaisissa ulkomalaisilta näyttävät pelimannit ovat varttuneet Itä-Stadissa.
Futista skulattiin Stadissa jo 1800-luvun lopussa ja esim. Klubin ja HIFK:n keskinäisiin matseihin järkättiin tämä pytty jo 20-luvun lopussa. Kulttuurin hiffaa jo dallaamalla Raviksella tai Bolliksella. Tästä huolimatta ulkomaalaisvahvistukset ovat ratkaisijoita ja omat junnut eivät saa mahiksia. Tää ei oo kuiteskaan näiden Vihreän veran vieraiden vika eikä Atikkaan heitä fingerillä osoittele tuoreessa kniigassaan.
Mestiksessä ja Tippausliigassa on skulannut 1930-2016 jo lähes 300 ulkomaalaispelaajaa.
Atik ei yritäkään skrivaa kaikista stooria. Se olis geissi mahdoton. Hänellä fokus on duunattu snadisti leveemmin myös Stadin ulkopuoliseen Härmään ja staili todella snygiä ja lämmintä.
Meitsi ploggaa kniigasta muutaman stadilaisnäkemyksen. Kronikassa 1908 föddannut Kiffen houkutteli Mustiin hurmureihin ulkomaalaisvahvistuksia 70 luvulta alkaen. Kiffenissä skulaajana ja koutsina touhunut Jari ”Kille” Hakala nosti framille kaksi ekaa jamaikalaista Zahin ja Noahin, jotka flygasivat Stadiin 1984. Näiden rastojen ansiosta Kiffen ei saanut kertaakaan turpaa kesätauon jälkeen. Parivaljakko veklas koko jengin suunnan ylös. Mustien Hurmureiden parhaina jamaikalaisina Kille pitää Tegattia ja Herota: ”Tegattin nopeus hämmästytti ja Heron pääpelitaito oli kerrassaan ihailtavaa”.
Klubi taas on nauttinut glooriaa jengeillä, jossa on ollut ulkomaalaisvahvistuksia 80-luvulta alkaen. Alan Wooler, Steve Wright ja Jeff Wood lukitsivat vuodot stadilaisten alakerrassa. Kaudella 1990 juutti Klaus Grandlund pyssytti sinivalkoisten 17. mestaruuden. Muurisen Anan luotsaamasta, syksyllä 1998 Championsliigassa skulanneessa Klubissa taituroi brassi Piracaia. Ja viime vuosina japsi Atom Tanaka ja Kolumbian taituri Morelos ovat näyttäneet mallia bulista boltsista. Klubihan blisas Morelosin skotteihin pari vekkaa sitten ja toivottavasti Akseli Pelvas käyttää mahiksensa ennen uutta tsöbaamista.
Mutta dallataan takas Atikin tekstiin, josta pääsee lesaa vieraista myös suruja, optimismia unohtamatta. Yksi tämän sarjan kulteista on nigerialainen Obi Aniche, joka pelasti byyrillään Klubille sarjapaikan syksyllä 1996 liigakarsintamatsissa Hangon IK:ta vastaan. Obi saapui Härmään marraskuussa 1994 flygaamalla Afrikasta Moskovaan ja sieltä pari päivää stogella kalsaan, mutta pimeään Kemiin vain kuullakseen, ettei olekaan riittävän hyvä KePSiin.
Se oli stydi takaisku ensimmäistä kertaa Nigeriasta maailmalle lähteneelle nuorelle kundille.
Onneksi fikkassa oli puolen vuoden viisumi ja muutama seteli stokematkaan kohti Stadia.
Ja Steissiltä Obi kyseli Palloliiton osoitetta ja dallasi dörtsistä ineen froogaa, missä ja koska stadilaisjengit treenaa. Näiden mielenkiintoisten vaiheiden jälkeen nigerialainen päätyi lopulta Klubin edariin. Jos Obi Aniche skrivais joskus tarinaan tapaamistaan futisagenteista, voisi siinä olla bestsellerin ainekset. Ei keskitytä nyt siihen, mutta Obihan skulas Härmässä vielämonissa alasarjan jengissä ja valoisana luonteena koutsaa nykyisin TiPSin junnuja. Tällaiselta kaverilta jangsterit saavat aitoa kokemusta laiffin iloista ja suruista.
Skrvaajana Ari Wiskari.
