katselen puiden tummia lehtiä
muistelen kirjaa vuosien takaa:
ei Maksim, ei minusta ole kokiksi
sanoja keräilemään,
tässä talossa asun yksin
ja auringon lämpö on kaukana
mutta pihan mustarastas kuvittelee
olevansa satakieli ja omenapuiden
valkokukat hymyilevät hämärtyvälle
illalle ja syksyn sateisille päiville
Teksti: Timo Pekka Asikainen
