Meitsihän födas 74 vuotta sitte, Vanhalla Kätiksella. Tää mutsin ponnistusmestahan staijas Tehtaankartsan ja Neitsytpolun kulmassa. Vanha tsoukki väitti, et neitsytpolku johtaa aina lopulta tänne.
Mulle kehitty sit jo ihan heti kehkokuume ja ku medisiinit alko oleen finiitto lasaretissa, ton sodanki takii, mun täti Somerolla, joka oli hammasleguri, pysty hommaan sen tutulta apoteekkarilta, sulffaa tai jotain muuta troppii, tän mun taudin handlaamiseks.
Sit tauti talttu ja mutsi roudas tän pikkupiltin himaan. Mut ei skulannu lykkyy joka beibille. Slobon flygget kylvi pommii Stadin rantsuun. Oon bluggannu, et ei naapurin uljaat kamakazet, jänänny flygaa rantsuu kauemmaks ja bulein osa pommeista, kipattiinki yleensä jo tullessa Suomenlahteen.
No, päivä sen jälkeen, ku meitsi koisi lullassa mun himassa, joku sotasankari avas pommiluukut tän Kätiksen katsin yllä. Paljon viattomii vauvoja delas. Oli aika hintsusta kiinni, et tätä minnausta tässä nyt aamuyöstä, treenaan skrivaa
Teksti: Jaakko Koroma
