Pormestarien aikaan
Stadin politiikassa alkaa runsaan kuukauden päästä uusi aika. Muutos on merkittävä.
Symbolisesti suurin mielenkiinto on uuden pormestarin astumisessa virkaansa.
Kuntavaaleissa pormestarikysymys jätti varjoonsa toisen ison osan isosta muutoksesta.
Stadin hajanainen hallinto kootaan tiiviimmäksi. 31 erillistä virastoa tai laitosta kootaan
keskushallinnoksi ja neljäksi toimialaksi. Näiden poliittisesta johtamisesta vastaavat uudet
päättäjät, pormestari ja apulaispormestari, joiden valinnan tekee uusi edelleen 85-jäseninen
kaupunginvaltuusto.
Tulevat valtuustokaudet vasta kertovat, täyttyvätkö uudistuksen ylevät periaatteet, eli
lisääntyykö demokratia tällä tempulla. Epäilijöitäkin on.
Kauan Stadin asioita seuranneet ovat voineet havaita miten Helsinkiä on siunattu aiemmin
hyvillä, taitavilla ja ahkerilla virkamieskaupunginjohtajilla ja apulaiskaupunginjohtajilla.
Hekin ovat olleet poliittisesti sitoutuneita. Taitavien virkamiesten avulla Helsinki on kyennyt
hoitamaan vaikeinakin vuosina taloutensa mallikkaasti. Kuntatalous on pohjattomien
toiveiden ja taloudellisen realismin kohtaamispaikka. Jussi Pajunen on onnistunut tässä
tasapainottamisessa tosi hyvin. Pahimmillaan pormestarijärjestelmä tarkoittaa sitä, että
nelivuotiskaudesta 2,5 vuotta on täyttä toimintaa ja 1,5 vuotta valinnan varmistelua
seuraavalle kaudelle. Antakaa meidän äänestäjien ja veronmaksajien välttää tämä
vaihtoehtoinen fakta!
Nyt astumme tuntemattomaan, mutta astutaan sitten, koska valitsemamme poliitikot ovat
niin päättäneet. Muutosvastarintaan ei pidä jäädä makaamaan.
Kesäkuun alussa aloittavilla pormestareilla ja uudella valtuustolla on iso homma tiedossa.
Vaikka Stadimme talous onkin nyt kohdillaan, se ei ole automaatio. Ison kaupunginkin saa
helposti pois raiteiltaan, jos niin haluaa. Vakavimmat ongelmat ovat elinkeino- ja
asuntopolitiikassa.
Helsinki on jäänyt taloudellisessa kehityksessä Tukholmasta, Oslosta, Kööpenhaminasta ja
jopa Tallinnasta. Uusia yrityksiä syntyy vähemmän kuin muualla. Tänne investoidaan
vähemmän kuin muualle. Pitemmän päälle tämä tarkoittaa pahimmillaan hiljaista
näivettymistä. Helsingin menorakenne on suurkaupungin menorakenne, mutta tulopohja vain
keskikokoisen kaupungin tulopohja.
Teksti: Olli Havu
