Vuoden helsinkiläiseksi valittu Malmin lentokenttä taistelee olemassaolostaan. Sitkeä sisupussi ei
suostu noin vain historiasta pois pyyhittäväksi.
Aikanaan, kun päättäjät iskivät silmänsä Malmin lentokentän alueeseen ja halusivat rakentaa paikalle
asuntoja, niin puhuttiin Malmin lentokentän siirtämisestä. Korvaavaa paikkaa ei löytynyt, mutta se ei
ole estänyt kentän maita havittelevia tahoja etenemästä suunnitelmassaan. Seurauksista välittämättä.
Malmi on tärkeä osa lentoliikenneverkostoa ja merkittävä optio tulevaisuuden kasvaville
liikennetarpeille. Lisäksi se on kiistatta yksi maailman uhanalaisimmista kulttuuriperintökohteista.
Mutta näyttää siltä, että näiden kiusallisten faktojen ei anneta häiritä, kun kenttää tuhotaan ja tilalle
rakennetaan superkalliita asuntoja.
Kentän lopettamiseen tähtääviä päätöksiä on tehty vuoronperään valtion ja Helsingin kaupungin
toimesta. Eikö Museoviraston kantaa tarvitse ottaa lainkaan huomioon? Eikö päättäjillä ole ollut tietoa
EU:n lentoliikennestrategiasta? Eivätkö he ole kuulleet, että Euroopan lentoliikenteen on ennustettu
kasvavan jopa 70 prosentilla vuoteen 2035 mennessä?
Naapurimaissa pääkaupunkien lähikentät ovat nousseet arvoon arvaamattomaan kasvavan
lentoliikenteen puskureina. Esimerkkeinä Tukholman Bromma, Oslon Moss ja Kööpenhaminan
Roskilde. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä Malmin kenttä sopisi hyvin jatkoksi tuohon listaan.
Helsinkiin tarvitaan lisää asuntoja, mutta on väärin väittää, että Malmin lentokentän alue on ainoa, tai
edes järkevin paikka, jonne uusia asuntoja voidaan rakentaa. Hyvällä tahdolla löytyy varmasti
korvaavia kohteita. Helsingillä on valtavat määrät rakentamattomia peltoalueita, metsiä ja joutomaita.
Lisäksi mieleen tulee vallatut alueet Sipoosta. Rakennetaan ensiksi ne täyteen ja ryhdytään vasta sitten
paaluttamaan Malmin vetistä suoaluetta asumiskäyttöön sopivaksi.
Malmin lentokenttää ei saa tuhota. Se olisi kulttuurihistoriallinen katastrofi, liikennepoliittinen moka
ja taloudellisesti vastuuton päätös.
Kentän lopettamispäätökseen liitettyjen hyötyjen, haittojen ja vaikutusten arviointi ei ole ollut
läpinäkyvää. On luotu mielikuva, että lisäkustannuksia ei tule tai että alueelle rakennetaan halpoja
asuntoja. Nämä mielikuvat eivät valitettavasti pidä paikkaansa. Nykyisissä laskelmissa on
epätarkkuutta ja perustelematonta optimismia.
Päätösperusteluissa on esimerkiksi valtion kehysriihessä todettu, että välttämättömien toimintojen
siirtäminen Malmilta muualle tapahtuu ”kustannusneutraalisti”. Tuota sanaa, ”kustannusneutraali”,
käytetään valtionhallinnossa silloin, kun halutaan luoda mielikuva lopputuloksesta, joka ei maksa
mitään. Sitä on käytetty mm. lääkkeiden hinnoittelumuutosten vaikutusarvioinnissa: lopputulos oli
”kustannusneutraali”, vaikka arkitodellisuudessa hinnat nousivat. Aina, kun kuulen sanan
kustannusneutraali, niin teen jatkokysymyksen: Kenen näkökulmasta katsottuna?
Uskon, että asunnoille löytyy tilaa muualtakin kuin Malmin lentokentältä. Jo pelkästään paremmalla
kaavoitus- ja tonttipolitiikalla saataisiin riittävästi asuntoja kaupunkiimme, jos haluttaisiin. Kyse on
enemmän tahdosta kuin tilanpuutteesta. Mielestäni meidän on paitsi pelastettava Malmin kenttä, niin
uudistettava päätöksentekoa. Asioita on jatkossa valmisteltava paremmin ja niistä on päätettävä
paremmin.
www.isoaho.net
Teksti: Minna Isoaho

