Blogiteksti: Mira Mink
Foto: Mira Mink
Foton teksti: Kultainen roskis
Runo:Mira Mink
Varhaiset muistoni stadilaisista spugeista liittyvät tarhareittiin Keskuspuiston läpi. Siellä matkan varrella törmättiin spugeihin ja vilauttelija-runkkaajiin. Ei siinä mitään ihan ok tyyppejä ne oli. Eikä pelottanut muuta kuin vasta pimeällä -ei tiennyt kehen törmäsi.
Mutsi oli kaupungilla nurmikon leikkaajana ja sen duunifrendeinä oli spugeja, jotka sille heti aamulla tarjos tietty huikkaakin suoraan pullosta. Ei duunissa muuten kuulemma hullumpaa ollut paitsi et se oli rankkaa duunia. Spuget oli ystävällisiä ja avuliaita mutsia kohtaan, koska ne ties et sillä oli yksin hoidettavana lapsi.
Jostain kumman syystä tuli mieleen, et niillä on viisaat jutut. Olettaisin et viisaus johtuu siitä et niillä on aikaa melkein koko päivä jutella yhteisössään sekä oikeus nauttia ”viisasten juomaa”. Yhteisöllä on säännöt, ja laaja tiedonjakoverkosto, minkä vuoksi sillä on tärkeä rooli spugejen elämässä. Tärkeimpiä uutisia et joku on delannut, joku on ryöstetty, joku saanut vakinaisen majapaikan, joku jääny skoudeille kiinni, joku saanu perinnön, jollain on lasti viinaa eli tervetuloa niihin bileisiin myös dokaa. Tietty mistä saa ilmaiseksi mitäkin avustusta on erittäin tärkeä osa tiedon välitystä.
Spuget tietty viihtyy eniten puistossa. Siellä ne dokaa ja nukkuu. Ongelmana on aina seuraavan pullon lisäksi, yösijan hankkiminen. Ikävintä on, kun ne on vaan yksin kadulla, lehtiroskiksessa tai rappukäytävässä. Usein spugeutumiseen johtaneet syyt on esim. läheisen kuolema.
Tunnen muutamia spugeja, Kalliosta. Yhdellä niistä on koirakin, hyvin pidetty, mutta sitä ei saa ottaa mihinkään asuntolaan yöksi mukaan. Sitten sen isäntäkin joutuu jäämään kadulle, jos ei kukaan frendi tarjoa himaansa sille yöksi.
Se koira on tosi kiltti ja fiksu sekä vahtii touhukasta isäntäänsä. On sitä yritetty ottaa huostaankin monta kertaa, mutta palautettu omistajalleen lopulta. Kirjoitin sille runon myös viime keväänä.
Hesarilla spuget on tuttu näky varsinkin Alkon nurkilla. Pulloa hakee tietty moni muukin. Yleensä spuget yrittää pummia kolikoita ja röökii, mutta ne on harmittomia juoppoja. Spugeilla on oma kulttuurinsa, penkkinsä ja vakiporukkansa. Pullot kiertää ringissä ja yrittää jotkut pitää toisistaan huoltakin. Jotkut spuget tykkäävät myös spugeilun ominaispiirteistä ja haluavat nukkua jopa kadullakin, koska he ovat siihen tottuneet.
Stadin talvi on kova ja kylmä. Jotkut jää sitten sille tielleen, eivätkä palaa sieltä enään. Oon kuunnellut monen niiden juttuja ja tullut välillä surulliseksikin, mutta tämä spugekulttuuri ei ainakaan ole häviämässä Stadista, joten sen loppuminen ei ainakaan pelota. Toivoisin kyllä, että heille niinkuin muillekin stadilaisille vähemmistöille saataisiin riittävästi majapaikkoja kuten oikeudenmukaisuuteen kuuluu.”
Skrivaus: Mira Mink
Runo:
”Spuget hengaa kadulla
Hesarilla, Vaasiksella ja roskisten kohdalla
Ainut toive lisäx on hima ees yhdex yöx
Niiden duuni on pummii ja dokaa
Nortti huulessa palaa, kun lasolia henkosten väliin naukkaa
Jos manit on totaalisen loppu
Hesarin alkon edes joku jeesaa
Ja kohta spuge kossun jo korkkaa
Kaikki tietää sen
Aamumarssi ja kaurapuuro
Kahvii ja röökii päälle
Yön tyypit
Lehtiroskis, puiston penkki, lämmin ilmastoinnin henki
Kultainen pitäis spugen roskiskin olla
Joku senkin töhrii
Miksei oo himaa mulla? Aivan on olo kuin yksin aavikolla
Ei lähteen lähdettä
Missään ei virtaa ei kolikot, ei nestemäinen kulta
Puiston yksinäiset spugeläppiään heittää, pullo kiertää porukkaa,
Onko spuget unohdettu kokonaan?
Kukaan ei viisauksista saa palkintoa
Pulitserit saa joku muu kuin kadun kulkijat viisaat”
-Mira Mink-