Duunina biisit

DUUNINA BIISIT
Tervehdys Slämyn lukijat !
Mä olin artsun kauppakeskukses treffeil yhen stadilaisen kundin kans joka pyys mua kirjottaa
Slämyyn. Se sano mulle monta kertaa et ”eks sä Nina vois ny skrivaa sinne ja kertoo et mitä sä
duunaat”. Mä en ollu sen kundin kans sillai niinku oikeesti treffeil niinku nyt kaikki vois luulla,
vaan me treffattiin duunijuttujen takii. Meitä siis yhistää stadilaisuuden lisäks myös musiiikki. Noh,
ehkä sä nyt mietit et kuka se sit on ja miten niin teitä yhistää musiikki. Täs on yks toinenkin pointti,
nimittäin vaik me ollaa kumpiki stadilaisii, ni toinen on syntyny kahekskytvuotta sitte ja mä oon yli
viiskytvuotta sitte. Mä oon siis syntynyt uudel kättärillä Sofialehossa vuonna yheksätoistasataa
kuuskytviis ku se vanhempi kundi on kait synty siin vanhal kättäril Tehtaankadul mua hiuka
aiemmi. Mun mutsi, joka on jo delannu, oli syntysi suokista eli oli kyl ihan aito stadin friidu.
Mutsin mielest mun faija oli lande vaik se olikin syntysi vuokist. Sillo ku mä synnyin, ni me asuttii
Hakikses. Meil oli ikkunat eli fönarit Krunaan päin.
Sit mä mietin itekseni et mitä mä oikeen osaisin kirjottaa lehtee jota lukee stadilaiset melkee niinku
slangiasiantuntijat ?
Mietin mitä mä kirjotan ja miten mä kirjotan. Päätin sit kirjottaa sillai ku mä oikeesti puhun eli onks
tää sit jotain katukieltä tai kotikieltä. Puhekieles voi joskus sanoist puuttuu joku loppukirjain ja
koska mä ny kirjotan puhekielel, ni näist saattaa sit kans puuttuu se loppikirjain. Lisäks mun
puhekielen slangi on sellast sekakieltä jota monet nykysi puhuu. Tää varmaa johtuu siit, et lapsena
eli skidinä mun mutsi puhu himas slangii mut sit ku mun poika, joka on muuten jo koht kolkyt,
puhuu taas slangii eritaval. Oon huomannu et nykyslangi on muuttunu ja siihen on lisätty ruotsin
lisäks jotain somali- ja turkkilaisii sanoi niinku esim. jalla jalla. Tää johtuu varmaa siitä et me
asutaa nykysi sellases samanlaises metropolis ku vaikka Stokis. Mä oon muuten asunu sielläki,
Stokikses. Kävin siel koului joskus teinin, mut sit muutin takas stadii, ja hyvä et muutin.
Joku saattaa nyt jo miettii et miks toi muija kirjottaa tänne ja kuka se oikeen on. Kuka sitä pyys
kirjottaa ? Sitä mä kyl vähä niinku itekin ihmettelen et miks mä ny tänne skrivaan ja sit vielä mun
ihan omalla kotislangil. Osaan mä kyl jonkuverran sitä vanhaakin slangii mut tein ny tällase ratkasu
ja näil ny mennää.
Okay, siis se stadin kundi on teiän kaikkien tuntema superaito stadin kundi Lasse Liemola. Ni mitä
tekemist sit mul on se kans ? Me tehään yhes duunii. Siis musajuttui. Lasse tekee uutta levyy ja mä
oon tehny sille biisei. Olin kyl ihan otettu ku se pyys mua tekee. Mun mutsi varmaa tanssii ilosena
jivee haudas ku kuuli tän. Lassel oli joku aika sitte konsertti Hesarilla, siel opistotalol, ja yks niist
mun biiseist esitettii siel ekaa kertaa mosapakka pikbändin kans. Sil bändil on nykyää uus liideri ja
se on trumpetisti Markku Renko joka on myös musiikin lehtori Popjazz konservatorios.
Mä treffasin sen ekaa kefrtaa kun oltiin Lassen kans niide bänditreeneis Mellaris, Mellunmäes.
Sekin muuten sulki ovensa koska ne meinaa panna sen koko vanhan ostarin maan tasalle.
Mellunmäki on siis lähiö idässä jos joku viel sitä tienny.
Lassen kans meil on nyt menos aika montaki uutta musaprokkista ja te kyl kuulette niist vielä. Tänä
vuonna on sille tulos konserttei ku se täyttää syksyl kahekskytvuotta. Mä en ny voi täs kaikkee
meiän duunei paljastaa koska teiän pitää tulla konsertteihin ni sitte näätte ja kuulette.
Mä oon siis ammatiltani biisintekijä. Teen sitä niinku aamu yheksäst tonne seittämääntoista asti.
Mulla olis kyl paljo lisääki kerrottavaa ja jos te haluutte kuulla jatkoo tälle mun stoorille ni kyl mä
voin taas joku kertaa tänne skrivaa ja kertoo lisää mun duunist, siis et mitä mä teen ja miten mä teen
biisei ja mitä muutakin oon tehny tai teen. Sit lopuks viel yks juttu, siis jos kirjottasin agrikolal ni
mä käyttäisin henkilöst sanaa ”hän”, mut ku mä kirjotan ny mu puhekielel ni siin aika monet niinku
mäkin sanotaa ”se”. Mut hei, kiitti ku jaksoitte lukee tänne asti.
Terkuin Nina J Hedkrok