Mä olin jotain viis, systeri kolme ja pikkubroidi kaks. Mutsi joutu roudaan meidät skloddit Tölikästä Hakikseen skurulla, ku tää leikkiskole ja seimi oli Hakiksessa, jossa me staijattiin päivät.
Sporakuski staijas ja ohjas tällasilla vivuilla sporaa vielä 50-luvun alkuun asti.
Sporakuskin ”kojelauta ja hallintalaitteet”.
Tää oli nelkytluvun finalii. Ja tätä skuruu tsöras kuski, joka stondas tän sporan etuosassa. Skurun sitsit oli feduu ja ne oli sporan kummallaki reunalla. Ku mä nyt funtsin, niin en oo ihan saletti, et oliks niissä sporissa fönsterit. Rahastaja blisas tiketit sen bäkistä, joka hengas sen magan päällä.
Skurutrafiikki oli Stadin tärkein logistiikka. Mun frendi Hakke, oli kondittooriopissa ja sillä oli lupa ponkasta Etelä-Hesperiankartsan skurupysäkiltä, ekaan skuruhugiin, joka skuffas HKL:n jenggii duuniin aamu viideltä.
Usari ku saatiin duunattuu kiinni, niin latojat häippäs himaan puolenyön aikoihin. Pari konelatojaa joutu dallaan Käpskiin, ku dösat ei tsörannu niin myöhään. Sit ne oli häpii, ku ykkösen skuru alko suhaan sinne Käpskiin.
Sporissa tsitattiin seinustoilla vielä 50-luvun alussa. Katosta hengas nahkalenkit, joista stondaavat sai pitää kii.
Meklun spora oli kasi. Sen Tölikän päättäri, oli kai jossain Larun sillan höörnillä. Ja toka päättäri Paavalin tsyrkalla. Talvellä oli kliffaa, ku me kundit väijyttiin Meklun Esson bensiksen skuripysäkillä ja napattiin kasin takatelistä kiinni ja handut frysaten, ookattiin seuraavalle pysäkille, ennen ku tää skuru käänty Caloniuksenkartsalle. Sit joskus me stikattiin huggen lantteja sporakiskoille ja ku spora suhas niitten yli, ne oli nastan littanoita.
Funtsikaa nyt, et oisko tää meidän Stadi mitään, ilman sen sieluu, eli tota sporaa.
Jaakko Koroma
– – – –
Fotot: Ratikkamuseosta, Töölönkatu 51 A, avoinna ma–ti klo 11–17, vapaa pääsy
