Meidän haussissa, Sammongartsa kasissa, oli klitsussa pesutupa. Mutsi tvettas pyykit siellä ainaski kolme kertaa vuodessa. Sit, ku kävi mutsii siellä helssaamassa, niin sai huudelle, et missä se staijas, ku koko mesta oli täynnä höyryy. Kai siks, ku mutsi keitti valkopyykkii lipeessä.
Sit, ku nää pyykit, oli snadisti lionnu ja väännetty vodat veke, mude viikkas, ne buliin koriin ja aneli mua jelppiin, ku ne roudattiin vinaan kuivuun. Tää meidä haussin vinahan, oli 8. kerroksessa. Tää kuivatusmesta oli kanahäkkiverkolla duunattu pritsi. Ekaks mutsi sleppas, sieltä muiden pyykit veke, jos ne oli jääny staijaan sinne. Sai kuivattaa kait vaan yhen yön.
Sit mutsi alko jaagaan noi pulut veke, ku nää stadinfogelit tykkäs, et se oli niinku niiden lakka. Välillä sai snadisti väistellä, ku nää tiput alko flygaa kohti. Sit mutsi duunas poseen, kaikki luukut, et nää häiriköt sais sillai staijaan veke ja ettei niiden skeidat, pilais mutsin pyykkejä.
No, sit taas roudattiin, nää lakanat ja pyyhkeet sieltä vinasta veke. Mentiin naapurihösen klitsuun, missä oli mankeli. Tää mankeli oli, ainaski pikkukundista, yks inssitalentin triumffii. Buli fedulodju, täynnä stebareita. Stydit fedurullat, jotka tän stenuarkkun painosta, duunas pyykit sileeks. Jengi saletisti, kyl varmalla snaijaa, et stikkas skäfästi studisolo, ku aina välillä, tartti stoppaa tää arkku, et sai uudet tyynyliinat ja lakanat ineen. Sit nää silolakanat ja pyyhkeet himaan ja skopeen.
Jengi varmaan tsennas, et nää pihalaulajat, toi välillä ihan kliffaa fiilistä pitskuille. Joku varmaan minnaa, yhen vanhan tenorin, jolla oli vaan yks klabbi ja seki oli vekslattu jalkaterä väärin päin. No, tää pavarotti oli vaki kamaa, ainaski meidän pitskulla. Muijat kääri papruun jotain lantteja. Stikkas ne fönarista ja me skloddit roudattiin, ne tälle staralle. Kliffasti tän jäbän ääni skulas, ku pitskulla oli tota kaikupohjaa ja tää oli tollanen suljettu estraadi.
Jaakko Koroma