Mun mutsin broidi oli tulipunanen kommari. Se budjas Tampereella. Oli jo juniorina, flytannu sinne Manseen Stadista. Se staijas koko sen duunielon, yhessä bulissa metallifabriikissa siellä. Tää mun eno, oli ihan mainio starbu, mitä nyt skloddina, sitä snadisti tuli joskus treffattuu.
Starttas silläki sit vähitellen sen aatteesta, toi punaväri feidaan, ku se oli kutsuttu jonkun arvovaltasen jengin meggessä, gliffaan naapurifestiin, ton bulin ja mahtavan landeseuduille. Silläki tais, sen redun jälkeen öögat opnaan, et helvetisti riitti vielä duunii, tän duunarien paradaison byggaamisessa.
Sit seki aikanaan delas. Tuli kutsu, saattaa kundi vikalle redulle. Tsitattiin Tampereen yhen tsyrkan katakombissa ja venattiin, bulin jengin kera, aktin alkuu. Yhtäkkii sit lämättiin, tän kappelin dörtsit auki ja punaleski syöksy sisään. Valitti, et sori vaan, mut fordson major, ku sen bilika starttas yskiin.
Sit tää tuhti täti, veti sen veskasta snadin mankan, duunas ceekasetin ineen ja rehti duunaritsibale lähti raikaan. Mun mutsin yhen systerin kundi, mun ikänen, oli kans messissä. Tää kundi oli pukumiehiä ja sen aatemaailma helvetin kaukana, tän vainajan uskonnosta. Hiffasin, ku väri tän mun serkun feissistä, alko häippästä. Mut ihan kliffasti, tää kundi sit lopulta, handlas tän yllärishokin.
Ei saapunu pappii ei lukkarii, mut on pakko kyl kaveeraa, et tän tilaisuuden redi meininki, useet snadisti jo ylimakeetki guudbait tovereilta, duunas tästä spektaakkelista, ainaski meitsille, kliffoimmat saattoredut ikuna. Eikä oo födannu ennen, eikä varmalla konsa, födaa tän jälkeenkään, nastempaa fiilistä, ku nytki tätä kaikkee kaiholla funtsin.
Tää oli sitä aikaa, ku nää stallarit ja saarislaiset, fragas niitten strategioista sosialistaa tää mun himalandia. Siks tää tsufeserviisiki vietettiin eri porukoissa, eri kuppilassa. En oo vieläkään ihan saletti, kummassa jengissä meitsi ja tää mun, jo veks häippässy serkku, sit nää tsufet divattiin.
Teksti: Jaakko Koroma
