Kun oli ehditty epäillä etten Guggenheimin vastustajana olisi taiteen ystävä, niin kerroin kaupunginvaltuuston
keskustelussa pienen tarinan:
Olin vissiin nuoruudessani jonkinlainen Matti Pikku-Vanhanen. Kun 17-vuotiaana olin ekalla Interrail-matkallani
olin päättänyt nähdä Euroopan tunnetuimmat taideteokset. Kävin siis Amsterdamin Reichsmuseumissa
katsomassa mm. Rembrandtin Yövartijaa, Kölnin tuomiokirkossa, Louvressa bongaamassa M. Lisan ja Milon
V:n, Lontoon National Galleryssä katsomassa Constablen maisemia, Firenzen Uffici-galleriassa jossa David-
patsas piti nähdä, Rooman Pietarin kirkossa sekä Sikstiiniläiskappelissa, ja Milanon Santa Marie delle Grazie-
luostarikirkon ruokasalissa katsomassa maailman kuuluisinta freskoa.
Mukana oli kolme vuotta nuorempi pikkuveli, joka ei tainnut olla kovin innostunut. Ehkä sen kokemuksen
perusteella hän asianajajana on sittemmin erikoistunut ihmisoikeuksiin…
Aikuisiän suosikkitaitelijani Vincent van Gogh on vienyt minut ympäri Eurooppaa ja vähän Yhdysvaltojakin
näyttelyihin ja museoihin, bongaamaan hänen teoksiaan. Samalla on tullut nähtyä vähän muidenkin taiteilijoiden
töitä. Omistamme muuten tietääkseni maailman suurimman yksityisen kokoelman van Gogh-teoksia. Kylläkin
kirjoja, mutta teoksiahan nekin ovat.
Olen siis jonkinlainen taiteen harrastaja. New Yorkin Guggenheimissa olen käynyt kaksi kertaa, lähinnä
katsomassa taloa. Näyttelyistä en muista mitään muuta kuin että toisella kerralla katosta roikkui auto, taisi olla
BMW:n sponsoroima Bemari. Se oli vissiin taideteos…
Venetsian Peggy Guggenheim-museon olen nähnyt ulkoa, mutta silloiset näyttelyt eivät sattuneet kiinnostamaan.
Bilbaossa kävin museon rakennusvaiheessa, tutustumassa betonirunkoon. Berliinin ja Las Vegasin
Guggenheimeihin en ehtinyt ennen kuin ne jo suljettiin.
Emme tarvitse Guggenheimia Helsinkiin.
BJÖRN MÅNSSON
kaup.valt.
