Ku meitsi oli skäfä kundi, niin mä riehuin kesikset Åbussa, mun mummon hoivissa. Tää mun mummo diggas, tota Luterilaisen tsyrkan tiukkissiipee. Sungattiin sen kera, Siionin kannelta. Yks meitsin suosikki biisejä oli toi Musta Saara.
Mun frendeistä Hobby, kans tsennaa sen styken sanat. No, siinä yks snadi, musta gimma oli vetin klesa ja se venttas vaan, et se äkkii delais ja pääsis taivaanfestiin. Sit me tän biisin finaalissa kumpiki, meitsi ja mummo, kait sit joskus snadisti spiidattiinki.
Miks mä tällasta intiimii, dorgaa stoorii skrivaan. Siks kait, ku me oltiin jangstereita, niin toi tsyrkka oli buli ope, jengin eloon. Nää fariseukset oli saanu tsörattuu sellasenki juitsun, ku rukouslauantait. Ne oli neljä kertaa vuodesssa. Jortsumestat oli posessa, piti staijaa muuteski iisisti. Ei skulannu radio neekerimusaa, niinku tää mun mummu, kutsu kaikkee muuta musaa, ku virsiä ja kansanlauluja.
Jos oon tästä koittanu pamlaa, mun tokan polven friiduille, ne on tsiigannu öögat rundina, et toi vaari treenaa varmalla, taas flöittaa. Mut se oli silloin ihkaa eloo. Tää juitsu, tais sit tulla, finaaliin joskus seitskyt luvulla?
Teksti: Jaakko Koroma
