Kuoleman spiraalissa muistisairaan mietteitä on runon aihe. Tuli mieleeni eutanasian tarve, luovuus ja hulluus. Uudistuminen ja luova suunnitteluvaihe on niin näitä… 🙂
Foto: Mira Mink
”Dooriksen piikit
Raatelevat kynnet
Veitsenterän sahalaidat
Repivät
Riistävät hengen
Kauniit kakkaraiset
Piiloutuvat piikkien taakse
Jää
Tää
Muistot
Kuiskaavat
Korvaan niin että sattuu
Pää tulessa
Viimaan
Polttava jää viiltää hermosi riekaileiksi
Ota kii
Ennen kuilun reunaa
Vankkumaton
Kuultava pilvi
Läpi näkyy sekä kuu että aurinkosi
Autio tienoo luiden kalina
Saavutat ydintä
Atomit räjähtelevät
Aivan siinä
Silmiesi edessä
Suojaat kädelläsi
Kasvosi
Jumaloit ikiaikaista puuta
Äitiemoa
Shamaanien lauluja
Parantava tuulesi kääntyy
Viistosti kohti aurinkoa
Vihdoin harmonia
Onnellinen sielun avaruus
Mielen rauhallisuus
Tulet piilostasi esiin
Häikäistyt kaunista luontoa
Hetki kestää vain hetken
Vaivut takaisin synkkään horrokseesi
Pidät kuitenkin pienen toivonvireen yllä
Hedelmälliset ajatuksesi
Tuntuvat uppoavan suohon
On siis pimeyden aika
Missä kaikki suvinen taika
Tottuu turtuu kaiken likaa
Liikaa aiheita
Mikään ei lävistä kuorta”
Runo: Mira Mink
