Miks duuni ei kohtaa duunarii?
No, sitä mietitään kaikkialla. Mitään vastauksia ei siihen kai ole. Haluan vakituista työtä, jota ei ole.
Haluan työtä, jota ei ole. Paljon puhutaan piilotyöpaikoista. Ja miten niitä voisi etsiä. Ehkä työttömän ihmisen kannattaisi kuitenkin miettiä lähteä liikkeelle itsereflektiosta siinä mielessä, että reflektoisi omia tuntemuksiaan kiinnostuksensa ja motivaationsa suhteen. Syväperspektiivi omiin tuntoihin ja suunnitelmiin. Mitä olen tässä ja nyt? Mitä osaan ja mitä haluan? Yksilöllisinä yhtälöinä yhteiskunnassa. Pienenä yksilöstä lähtevänä näkökulmana työttömänä olemiseen ja jokainen metsästää omaa onnellisuuttaan.
Työtön ja työ eivät kohtaa. Ammattibarometria kannattaisi lukea kun suunnittelee tulevaisuuttaan. Kuka pystyy ajattelemaan pelkästään tilastoja? Kokoaikaista työtä moni toivoo, mutta harva kai saa. Osa-aikaisia töitä tarjotaan paljon.
Jos Stadissa on järjestetty jo 16 mielenosoitusta tänä vuonna, kertoohan sekin yleisesti ihmisten epätyytyväisyydestä asioihin ja epävarman tulevaisuusnäkymän heijastumisesta ihmisten mielipiteisiin. Köyhyys ja kurjistuminen, rasisminvastainen ja kaikkia mielenosoituksia vastaan…
Hurstin jonon pituus voinee kertoa myös omaa tilastoaan köyhyydestä ja toimeentulemattomuudesta. Parempia aikoja odotellaan tai ainakin toivotaan.
Palkat ovat ehkä Stadissa korkeammat kuin muualla, mutta elinkustannukset sitäkin suuremmat. Mitä saat 50€ kaupasta? Leipää pöytään voin kera. Toivotaan työtä, terveyttä ja rakkautta. Tärkeysjärjestystä toivomuslistalle.
Kirjoittanut: Mira Mink
