Kuva: Jaakko Koroma
Meitsi tais staijaa tsufebreikillä, ku toi yläkerran dumari, tota talenttii jengille dilkkas. Säälistä, sit jotain snadii jämää, niinku tota fudisbyyrarin taitoo.
No, miks kundi, nyt tällasta skeidaa taas jauhaa. Mullahan on, toi mun mude ja sit nyt myöhemmin siippa, stikannu bulisti, tota niitten hoivaviettii, et toi safkan duunaaminenki, on jääny rakeettitieteeks mulle. Fitin noloo nyt kyl myöntää, mut en oo päässy, ainuttakaan pöperöö, köökissä ees treenaan.
Vaiffi kyl joskus, ihan synffimielessä vihjasee, et muitten gimmojen miehet, ne vääntää köökissä skaalaa, chatobriäänistä tillilihaan ja jälkkäriks maitokiisselistä pappilanhätävaraan, ihan iisisti tosta vaan. Mut, tää sen onneton kelmi, vaan venaa, ku beibi pilttii, et tulis kutsuu safkapöytään.
Jo mun skidiajan himassa, mun mude usein duunas tätä nakkistroganoffii. Minnaan vieläki tän safgan döfiksen. Skäfää viekkautta, maanitteluu ja vaiffin sen hetkistä hyvää oloo, hyväks käyttäen, tää mun mielitietty, suostu ryhtyyn, tätä nostalgista safgaa mulle taikoon.
Meitsi sit vaiffilta mateleen ja uteleen, tän safgan salattuu reseptii.
Ekaks stigataan nakit, sipuli ja venäjauhot kuumalle pannulle.
Sit ne brennataan ruskeeks.
Sit snadimitta vodaa ja suolaa pari hyppysellistä.
Ketsuppii sit vikaks.
Sekotetaan, ettei kama eldaa botneen.
Sit väijytään, et noi jauhoklimpit sulais.
Finaaliks, snadi namitesti,
et tää soossin notkeuski, ois niinku direktiivien mukainen.
Ja nauttimaan siiklin, parsakaalin, porkkanan ja
lähigutsin puolukan kera.
Teksti:Jaakko Koroma