Ystävä ja työkaveri Jaakko Teppo kertoi aikanaan tarinaa lehmästä, joka eläinlääkärin diagnoosin mukaan oli kuollut luulotautiin. Lehmä oli luullut saavansa heiniä. Suomessa on menty 90-luvun alusta kansainvälisten levy-yhtiöiden etujärjestön sanelemin säännöin. Ne ovat laillisia, oikeita, kuulostavat älykkäiltä ja tuottavat enemmän rahaa. Erona on kielioppinyanssi tavoitellaanko rahaa Suomesta vai Suomeen.
Jos valvotussa nyrkkeilyottelussa pudottaa suojaukset ja kaveri lyö täydellä teholla naamaan, on saanut oikeutta. Ihmiskunta on mallintanut edustuksellisen demokratian, jonka tehtävä on tietää ja osata suojata ihmisen puolesta. Sillä on tukena lainsäätäjä ja viranomaiskoneisto. Miksi kuitenkin kansa, joka ostaisi ja taiteilijat, jotka ovat ”huonontuneet” kansliapäätöksillä, leimautuvat laman syyllisiksi? Kuuluuko annettuun valtakirjaan vastuu? Aihe on arka, miltei tabu!
On kohtuutonta vaatia päitä vadeille, sillä yksittäinen toimija pystyy huonosti muuttamaan maan tapaa. Vähiten toivon monikansallisten levy-yhtiöiden perääntymistä, sillä heidän merkityksensä toimialan kehityksessä on kiistaton. Tarvitsemme keskustelua keinoista kasvattaa kotimaan markkinoita supistamisen sijaan. Jos ekosysteemi vuotaa, se sairastuu ja kuolee. Tämän tosiasian edessä jokaisella suomalaisella on velvollisuutensa.
Suomen osaamis- ja kulttuuripääomalla syntyneen tekijänoikeuden on tuotettava 70 vuotta rahaa Suomeen, ei Suomesta. Sen on voitava luoda kilpailutilanne ulkomaisten megahittien kanssa. Kotimaisella levy-yhtiöllä on oltava yhdenvertaiset henkilö- ja taloudelliset resurssit edesauttaa artistin uraa. Näin levytyssopimuksiin syntyy terve kilpailutilanne.
Kansainväliset suoratoiston jakelualustat ja niiden tuotot eivät elätä suomalaista taiteilijaa, levy-yhtiötä ja kulttuuria. Tämä on fakta, jota ei voi kumota. Iskelmän kilpailukyky hiphopräpille tai CD kysyntä eivät ole hävinneet, vaan tarjonta on tietämättömissä.
Löytävätkö politiikka, virkakoneistot ja alan toimijat uuden alkuun, vai joutuuko viihde maksamaan hengellään väärien valintojen suojelusta?
Keskustelu yhteiskunnallisista asioista ei etene mielipidesivuilla räksyttämisellä, vaan toimenpiteillä asioiden hyväksi. Jokainen suomalainen vaikuttaa omalta asemapaikaltaan kuluttajana tai päättäjänä.
Erkki Puumalainen
