Tää syksyhän on nastaa, tän sadonkorjuun juhlaa. Kliffa tsiigaa, ku nää mun puskat ja luumu- ja hedelmäpuut, hellii meitsii. Niinku tää mun omppupuu ja sen ylitsepursuava, n. kuuden hedelmän satoki.
Nyt vaan funtsin, et prässäänks mehuks, säilönkö talveks tai duunaanko skooliin tienhaaraan, et silvuplee, saa ottaa. Ja sit tää luumupuu. Nää hedelmät oikein innolla venaa, et saa taas muutaman magan duunaa sekasin.
Nää raiskatut karviaispuskat, on tän helvetin vesimyyrän fittii myyränduunii. Tää Matias, ku skruudaa tän pensaan juuret ja sit taas nää räksät, on nauttinu marjat.

