Poliisin liikenneturvakeskuksen johtajan mukaan turvallinen liikennöinti on monen eri tekijän summa. Erityiskiitoksen saavat kaupungin suunnittelemat pyörätiet.
Helsingin poliisilla on historiallisen myönteistä kerrottavaa: kaupungin tieliikenteessä ei ole kuollut tänä vuonna vielä yhtään ihmistä.
Turvallisin vuosi Helsingin tieliikenteessä on ollut tähän mennessä vuosi 2010, jolloin kuolleita oli viisi. Tuolloin tieliikenteessä kuoli ensimmäinen uhri huhtikuussa.
”Jos ajatellaan mitä tahansa saman kokoluokan pääkaupunkia maailmassa, onhan tämä millä mittarilla tahansa mitattuna aivan veret seisauttava tulos”, poliisin liikenneturvakeskuksen johtaja, ylikomisario Dennis Pasterstein suitsuttaa tämänvuotista tilannetta.
Helsingin tieliikenteessä oli loukkaantuneita vuoden alkupuolikkaalla 233, kun vuosi sitten liikenneloukkaantumisia kirjattiin alueella 228. Vuosi sitten tieliikenteessä kuolleita oli sen sijaan jo tässä kohtaa 6, ja koko edellisenä vuonna niitä oli 12.
Viimeisinä neljänä vuonna Helsingin tieliikenteessä on kuollut keskimäärin 9 ihmistä vuodessa, kun esimerkiksi 2000-luvun neljänä ensimmäisenä vuonna kuolleiden keskiarvo oli 14 per vuosi.
Tieliikenteessä kuolleet ovat vähentyneet Helsingin ohella koko maassa. Vuoden ensimmäisellä puoliskolla kuolleita oli Suomen tieliikenteessä tänä vuonna 101, kun niitä oli edellisvuonna 118.
Vielä 2000-luvun ensimmäisinä vuosina Suomen tieliikenteessä kuoli noin 400 ihmistä per vuosi, kun viime vuosina kuolleita on ollut noin 250 vuodessa.
Pasterstein korostaa, että turvallinen liikennöinti on monen eri tekijän summa. Siihen vaikuttavat suuresti jo koko ajan turvallisemmiksi rakennettavat autot, joissa on muun muassa peräänajoja estävää teknologiaa ja aiempaa enemmän turvatyynyjä.
”Viranomaiset ovat onnistuneet, mutta niin ovat myös kaikki tiellä liikkujat”, Pasterstein tähdentää.
Pasterstein jakaa Helsingin osalta erityiskiitoksia kaupungin liikennesuunnittelulle erityisesti pyöräteistä.
”Väitän, että pitkäjänteinen työ, jota Helsingin kaupunki tekee liikennesuunnittelussa, on hyvin keskeisessä asemassa. Pyöräilijöiden osuus loukkaantuneiden määrässä on ollut liian suuri [viidesosa, yli sata loukkaantunutta pyöräilijää vuodessa], mutta siihen on reagoitu ja pyöräteitä on liikennesuunnittelussa eroteltu muusta liikenteestä paljon. Omat pyöräkaistat ovat yksi selkeä turvallisuutta edistävä asia.”
Yhtä lailla Pasterstein muistuttaa kiertoliittymien merkityksestä.
”Se, että on tullut paljon kiertoliittymiä, on selkeä tekijä. Lisäksi kaikki uudet tiet rakennetaan tiettyjen standardien mukaisesti. Tierakenteet ovat vähintään onnettomuuksia lieventäviä asioita.”
Myös nopeusrajoituksia on laskettu suurilla teillä. Lisäksi automaattivalvontaa on tehty Pastersteinin mukaan tämän vuoden aikana Helsingin alueella kaksi kertaa enemmän kuin edellisenä vuonna. Ylinopeudet on saatu vähenemään.
”Ihmiset puhuvat monesti, että jarrutetaan tolpan kohdalla. Se ei ole niin. Automaattivalvonta muuttaa ajokäyttäytymistä laajemminkin, ja kiinnijäämisriski koetaan myös ympäröivällä alueella. Huomautuksia ja rikesakkoja on jaettu 20 000 tänä vuonna, kaksinkertainen määrä edellisvuoteen nähden. On ihan selvää, että se vaikuttaa näiden kuljettajien ajokäyttäytymiseen.”
Poliisi ja vapaaehtoisen liikenneturvallisuustyön keskusjärjestö Liikenneturva ovat niin ikään tehneet tiedotteillaan aktiivista liikennevalistamista.
Vaikutuksensa vähentyneisiin tieliikennekuolemiin on silläkin, että päihtyneenä ajaminen on vähentynyt paitsi Helsingissä myös koko maassa. Aiempina vuosina joka neljännessä kuolemaan johtaneessa liikenneonnettomuudessa oli osallisena rattijuoppo – nykyään enää joka neljännessä.
”Alkoholin humalahakuinen juominen ei ole nuorten keskuudessa niin trendikästä enää kuin aiemmin. Rattijuoppojen väheneminen liittyy osittain siihen ja osittain varmasti taantumaan, kun ihmisillä ei ole varaa juoda tai mennä ravintoloihin samalla tavalla. Ehkä ihmiset ovat myös tulleet vastuuntuntoisemmiksi”, Pasterstein pohtii.
Ja kun kuljettaja ajaa selvin päin, turvavyö kiinni ja nopeusrajoitusten mukaan, kuoleman riski on hyvin pieni, Pastersteinin mukaan ”lähellä nollaa”.
”Suomessa kuolee maksimissaan yksi vuodessa taajama-alueella näin ajaessa.”
Helsinginkin tieliikennekuolemat ovat poliisin näkökulmasta nykyään sen sijaan erityisiä ”haastavia tilanteita”.
”Joku kävelee humalapäissään jonnekin Kallion kaduille nukkumaan keskellä marraskuista yötä, ja auto ajaa päälle. Tai joku moottoripyöräilijä ajaa yksittäisellä kovalla ylinopeudella ulos tieltä. Ne ovat haasteellisia valvonnan ja infran kannalta, eikä niitä voi oikein estää.”
Helsingin liikenneturvallisuuden kehittämisohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi saada tieliikenteessä kuolleet vähenemään vuodeksi 2020 neljään ja loukkaantuneet 490 ihmiseen.
”Laskusuunta on nähtävissä pidemmän ajan tilastoissa sekä loukkaantuneissa että kuolleissa. Sen positiivisempaa juttua ei olekaan. Nyt ei kuitenkaan kannata jäädä siihen tavoitteeseen, vaan ainakin minun tavoitteeni ja varmasti jokaisen poliisin tavoite on nolla. Koko Suomen liikenneturvallisuusvisio on, ettei kenenkään tulisi kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä”, Pasterstein korostaa.
Pasterstein tosin myöntää Helsingin liikenneturvallisuuden kehittämisohjelman tavoitteen ”konkreettisemmaksi”.
”Nollaanhan on hirmu vaikea päästä, koska on satunnaisvaihtelua ja itsemurhia, joita ei pystytä kenenkään toimenpiteillä estämään.”
Suomessa on toistaiseksi kuollut vähiten ihmisiä tieliikenteessä vuonna 2014, kun 229 ihmistä menetti henkensä. Kun kuolleita oli nyt vuoden ensimmäisellä puoliskolla 101, uudet tieliikennekuolleisuuspohjat voivat syntyä jo tänä vuonna.
”Meidän tavoitteemmehan koko Suomessa on enintään 136 tieliikenteessä kuollutta vuonna 2020. Se on kova tavoite, mutta se on mahdollinen. En ole hanskoja tiskiin heittänyt ainakaan omalta osaltani. Pistetään vain isompaa vaihdetta silmään.”
Isommalla vaihteella Pasterstein tarkoittaa varsinkin automaattivalvonnan kehittämistä.
”Automaattivalvonnan kehittämiseen tulee lisää rahoitusta. En vielä tiedä, kuinka paljon sitä tulee. Voi tulla kymmeniä uusia henkilövuosia. Tuleeko uusia kameroita, uutta tekniikkaa? On todella vahva syksy tulossa, tosi mielenkiintoisia juttuja.”
”Pystytäänkö lisäämään valvontaa, ja miten autot kehittyvät? On neljä täyttä vuotta aikaa ja tämä puolikas. Ei vain poliisi, vaan kaikki yhdessä, kyllä me alle 136 kuolleen tavoitteeseen pystymme.”
Teksti: Tuomas Hämäläinen
Helsingin Sanomat 29.7.16
