Köyhyys on yhteiskunnan valinta…
Köyhyydestä on muodostumassa myös ”hyvinvointivaltioiden” yksi suurimpia ongelmia.
Kohta köyhyys ei enää ”naurata edes rikkaita”!
Vanha kiinalainen sananlasku sanoo:
”Köyhyys vaikeina aikoina on jotakin sellaista, mitä ei saa edes rahalla!”
Joitakin vuosia sitten OECD määritteli talousraportissaan Eurooppalaisen ”uusköyhän” eli
ne työssä olevat ihmiset, jotka eivät enää tule palkallaan toimeen. Tämä koskettaa, myös
Suomessa, kasvavassa määrin etenkin nuorisoa ja nuoria perheitä. Toki jo työnsä
menettäneet ja ”silpputyötä” tekevät ovat myös uusköyhiä, joiden elämisen edellytykset on
ajettu minimiin.
Sanotaan, että ”köyhyys, sairaus ja sota” ovat maailman tuottoisimmat liiketoimet! Kiihtyvän
uusliberalismin ja globalisaation aikakaudella tältä ainakin näyttää. Tulee muistaa, että noin
puolet maailman väestöstä tulee toimeen alle 2 € päivässä.
Kansalaiset kaipaavat ensisijaisesti työtä ja leipää, turvallisuutta, hoitoa oirehtiville
huumenuorille ja psykiatrisen hoidon tarpeessa oleville lapsille. Samoin kaivataan terveiden
inhimillisten arvojen palautusta niin yhteiskuntaan kuin työmarkkinoille. Niin henkiset kuin
hengelliset arvot näyttävät olevan kadoksissa tällä hetkellä.
Myös me, Suomen kansa, olemme auttamattomasti köyhtymässä kiihtyvällä vauhdilla.
Helsingin Myllypuron ”ruoanjakeluasemalla” seisoo jonoissa 2 kertaa viikossa yli 2000
ihmistä kerralla, tuiskussa ja pakkasessa helteelläkin.
Näitä jonoja ei näy TV-uutisissa eikä sanomalehdissä saati, että heidän äänet kelpaisivat
poliittisille ”ehdokkaille.”
Poliitikkojen ja päättäjien on turhaa puhua korulausein hyvinvointivaltiosta ja
perhepolitiikasta niin kauan kuin perheiden huoltajilla ei ole työtä ja toimeentuloa!
Köyhyyskatastrofilla ja ilmastomuutoksella ei voida enää pelotella ihmisiä, sillä ne ovat läsnä
olevia todellisuuksia yhä useammille ihmisille. Molemmat ovat ”hyvässä vauhdissa”!
Köyhyyden nujertaminen vaatii nopeita ja todellisia yhteiskunnallisia, lainsäädännöllisiä ja
poliittisia muutoksia niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti. Jos köyhyys on
yhteiskunnallinen valinta, poliittisten päättäjien toiminnan tulosta, kansakuntamme on
todellisissa ongelmissa. Yhteiskuntarauha on vaarassa järkkyä!
Pelkästään sosiaalietuuksia lisäämällä (sitäkään ei ole tapahtunut) ei köyhyyttä poisteta, sillä köyhyys poistuu ainoastaan silloin kun ihmiset tuottavat henkistä ja taloudellista lisäarvoa niin itselleen kuin yhteiskunnalle.
Köyhyyshän ei ole ainoastaan materiaalinen vaan myös arvoihin ja yhteiskuntamoraaliin
liittyvä kielteinen olotila.
Köyhyyden poistaminen alkaakin poliittisiin päättäjiin, yhteiskuntaan ja työnantajiin
kohdistuvasta eettisestä velvoitteesta taata kansalaisille työtä, riittävää toimeentuloa sekä
kasvavaa hyvinvointia.
J .V.Snellman kirjoitti yli 150 vuotta sitten: "Yhdenvertaisuutta vauraudessa, sivistyksessä,toimellisuudessa ja vaikutusvoimassa ei saata milloinkaan olla; mutta ihmiset pyrkivätkin vain
yhdenvertaiseen oikeuteen saavuttaa tätä kaikkea."
Juuri tämä alati vähenevä oikeuden puute on tämän päivän köyhyyden todellinen syy!
Aikanaan sanottiin, ”ettei köyhyys ole rikos” – mutta nyt se alkaa olla vähintäänkin
demonisoitua.
JPWuorikoski
kirjailija
