Löysin kerran lohdullisen viestin meille kaikille ja erityisesti Äideille: ”Onnittelut parhaalle Äidille, joka koskaan on elänyt, Sinun Äidillesi”
Äitienpäivää vietettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1918. Aluksi päivää vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina, mutta vuonna 1927 päiväksi vakiintui nykyinen käytäntö. Vuonna 1947 päivä vahvistettiin viralliseksi.
Vuoden 1942 sotavoimien ylipäällikkö, sotamarsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim myönsi antamallaan päiväkäskyllä kaikille Suomen äideille yhteisesti Vapaudenristin kunniamerkin.Tämän päiväkäskyn painettu kopio on edelleen kehystettynä monien kirkkojen seinällä .
Siis Parhat onnittelut kaikille äideille nousevana sunnuntaina 8.5.2016 ja voiko sitä kukaan enää paremmin sanoa kuin runoilija Lauri Viita:
Alfhild
Äidit vain, nuo toivossa väkevät,
Jumalan näkevät.
Heille on annettu voima ja valta
kohota unessa pilvien alta
ja katsella korkeammalta.
Alfhild, hän joka synnytti minut,
jo joka yö sinne purjehtinut,
missä nyt Eemeli
tullen ja mennen
murahtaa vain, kuten täälläkin ennen.
Siellä he kulkevat tähtien rivissä
kirkasta vanaa,
isä ja äiti, peräkanaa.
Sieltä he katsovat kotoista mäkeä,
kissoja, koiria, tuttua väkeä,
viittoen, luikaten parhaansa mukaan,
ettemme loukkaisi Pispalan kivissä
jalkaamme kukaan.
Siellä he jollakin planeetalla
puutarhakeinussa pihlajan alla
viipyvät ääneti nuoruudenmuistoissa
morsiusparina Tampereen puistoissa
–
ostaen kahvit ja pullat kai,
jos sattuu olemaan perjantai.
–
Ja sitten, kun Pispala aamun saa,
äitini vuoteen valmistaa
ja linnut, linnut helää –.
-Oi kuinka on ihana elää
ja tuutia lastenlapsiaan
ja kertoa kauniita uniaan !
Niin suuri on Jumalan taivas ja maa
oi lapseni, rakastakaa.
—
Jukka-Pekka Wuorikoski
JPWu / Mössi Kontie
kirjailija, luovuuskouluttaja
Salamandra Com