Ku slobo starttas stikkaa pommii Stadiin, mutsi otti mut meggeen ja veti ritolat Stadista. Mentiin Somerolle haneen. Siellä budjas mun faijan mutsi mummu, ja faijjan systeri Liisa-täti. Tää mun täti oli hammaslekuri ja staijas sinkkuna, elonsa finaaliin.
Sit ku mä ja mun mutsi, oltiin siellä, tän mummon ja tädin himassa, niin tää täti kaveeras, et sit ku mä oon opari-iässä, niin mä voisin flyttaa sinne landelle skoleen. No, näähän ny on tietty, vaan yleennsä tommosta stoorii vaan.
Mähän kävin Lapparin kansista. Ja sit, ku neljänneltä, pyrittiin opariin, niin tää täti skulas mutsille. Ja sit kesällä, mä skujasin busalla sinne landelle, ihan ypö. No, mä pääsin Someron opariin, varmalla senki takii, ku Someron tää yläluokka, styylas yleensä vaan keskenää ja handlas juttuja, sit niinku omiin nimiin.
No, siellä mä sit kävin skolee. Tää täti piti snadisti preussilaista kurii, mikä oli mulle ihan nyya laiffistaili. Starttasin kyl, aika spiidillä funtsii, et oliks tää nyt ihan fiksuu eloo, Tölikän kundlle.
Ku meitsi sit oli staijannu, tän mun tädin himassa, yhen lukukaiden, sattu snadisti dorga juitsu.
Mun mummolle pamahti harmaakaihi, sen kumpaanki öögaan. Tietty lekuri, sit skrivas siihen, jotain ihme troppii. Tää mun mummu oli födannu, kai jotain 1885. Silloin jenggi usko bulimminki, vanhankansan jippoihin. Eli mummo, tietty salaa mun tädiltä, pisti mut rouhii, sen ajan sokrutopasta, snadii slaisseja, viikata papru ja duunaa tää sokrujauhe tälle paprulle ja blosata se mummun kumpaanki öögaan.
Tän sokrun idis, oli sit skrabaa, tää kaihi veke. Ja miks sokru, no se tietty suli, sit vähitellen öögista veks. Ku, jos ois vaik duunattu, tota stebumurskaa, ni oisko ollu mummulla kliffaa. Mummu eli 87 vuotta, eikä tullu sokeeks. Funtsikaa nyt sit sitä.
Jaakko Koroma