Hedari | Pääkirjoitus

Kuuntelin rockradiota keskiviikkona iltapäivällä. Juontaja hehkutti: ” Nyt Jeesuksen ristilläroikkumisen bileistä johtuen ilosanoma; naistenlehdet ilmestyvät päivää aikaisemmin………” Ok, siinähän sitä ilosanomaa ja pääsiäisen syvintä olemusta, hänen maailmankuvansa mukaan.
Mulle pääsiäinen on tämän vähäeleisen luterilaisen uskontoni kirkkovuoden toinen suuri juhla. Katson yleensä telkkarista ortodoksien pääsiäisyön jumalanpalvelusta kun koko seurakunta kiertää kirkkoa ja laulaa: ”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.”
Suomalaiseen melankoliaan sopii hyvin Pitkäperjantain synkkyys: Golgatalla kolme ristiä, taivas tummana, temppelin katto repeää. Siinä sitä on todella värisyttävää synkkyyttä ja mahtipontisuutta, juuri sitä mahtavaa pelottavuutta joka tekee juhlasta oikean juhlan!
Hiljaisen viikon tapahtumat peilaavat tätä kuoleman voittokulkua: Palmusunnuntain juhlittu kuningas kokee lankeemuksen petoksen kautta, hänet myi Juudas ja hintana oli 30 hopearahaa. Sen jälkeen kansa päätti että vapautetaan murhamies Barabbas ja tuomitaan tämä papiston syytöksen mukaan harhaoppinen.
Ennen kuolemantuomiota hänet viedään ruoskittavaksi. Roomalainen ruoskinta oli tunnettu siitä, että se oli kauhistuttavan brutaalia. Tavallista oli, että tuomittua, juutalaisen lain mukaan, ei piiskattaisi enempää kuin 40 iskulla, mutta Jeesuksen tapauksessa on voinut olla kyseessä merkittävästi enemmän kuin nämä, koska juuri roomalaiset sotilaat jakoivat iskut ja joiden lukumäärään saattoi vaikuttaa se, millä tuulella sotilaat olivat sinä päivänä.
Roomalainen (nahkaruoska ”horrible flagellum” koostui kädensijasta, johon oli kiinnitetty köysiä tai nahkaremmejä, joihin oli kudottu lyijykuulia, luunpaloja tai rautapiikkejä). Se, joka tuomittiin tähän kauheaan rangaistukseen, sidottiin ojennettuna paaluun. Iskut suunnattiin sitten selkää, takamusta ja jalkojen takapuolia kohti, mutta ne saatettiin myös suunnata vatsaan ja kasvoihin. Kuulat saivat aikaan syviä mustelmia, jotka puhkesivat, kun niihin osuttiin useita kertoja ja luunpalat sekä rautapiikit repivät rikki ihon niin vaikeasti, että joskus paljastui osa selkärankaa.
Erään roomalaista ruoskintaa tutkineen lääkärin mukaan piiska on kuluttanut alla olevaa luurangon lihaksistoa ja saanut aikaan verisen lihan väriseviä suikaleita. Eräs Eusebios – niminen historioitsija 200 – luvulta kuvaili ruoskimista sanomalla: ”Uhrin laskimot paljastetaan, kuten myös lihakset, jänteet ja suolet.”
Monet ihmiset kuolivat ruoskimisen seurauksena ennen kuin heidät ehdittiin ristiinnaulita, osa menetti tietoisuutensa tai järkensä kauhistuttavan tuskan takia. Uhri saattoi myös kohdata ”hypovoleemisen sokin”, mikä tarkoitti sitä, että ihminen kärsii suuren verenhukan aiheuttamasta reaktiosta. Tämä tuo mukanaan sen, että ensiksikin, sydän villiintyy pumppaamaan verta, jota ei ole. Toiseksi verenpaine laskee, mistä seuraa se, että uhri pyörtyy tai lysähtää kokoon.
Tämän jälkeen Jeesuksen piti kantaa ristinsä Golgatalle. Hän lysähti kasaan ja roomalainen sotilas määräsi Simon Kyreneläisen kantamaan poikkipuuta loppumatkan.
Kärsimysnäytelmä huipentuu ristiinnaulitsemiseen ja Jeesuksen kuolemaan. Kuolema on saanut haluamansa. Kärsimys on ohi.
Pääsiäisen ihme on kuitenkin kuolleista ylös nouseminen. Kuolema on voitettu! Sanotaan että pääsiäisaamuna aurinko tanssii. Olen monta kertaa yrittänyt nähdä tuota tanssia, en ole kuitenkaan nähnyt mitään normaalista poikkeavaa. Ehkä en usko tarpeeksi?
Kuoleman voittamisen riemusanoma on minulle kuitenkin lupaus. Lupaus siitä että vaikka maailma murjoo, ihmiset tuomitsevat, sairaudet kiusaavat niin kaikesta siitä on mahdollisuus vapautua ja iloita.
Hyvää pääsiäistä rakkaat lukijat!
Taina
p.s. muistakaa kesäaikaan siirtyminen