50-luvulla toi purkka, oli ku kultaa ja myrhamii, pikkukundeille. Funtsin, et toi Hubahuba, tais ollakki silloin meitsin eka purkkakokemus. Tää buli aarre staijas yöt vesilasissa ja sit heti aamusta, ku muden silmä vältti, toppasin sen mutsin sokruskooliin. Tällai sit tää, viikonki vanha nami, oli taas ku nyya.
Ku dallaan usein Stadin sentrumissa, on ihan iisii hiffaa, miten populäärii, tää purkan jauhaminen, Stadin kartsoilla nykyäänki vielä on. Tsiigatkaa joskus oikein skarppina, Aleksanteringartsan, Espan, Mantskun ja Bulevaardin seutuja. Voit hokaa valkosii täplii vieri vieressä. Ne on veks spotattuu purkkaa. Sit ku jengi dallaa ne littanaks ja jos ne ei juutu tsengan botneen poseen, ne starttaa elää niitten nyyaa eloo, gartsan asvaltilla. Varmalla vuosiiki. Ku tsiigaatte näitäkin mun fotoja, niin nää södet, valkoset blummat, ei oo vaan yhen tai kahen, tai vaik kolminkaan, vuoden viljaa.
Skotasin nää pari fotoo Fredalta ja Eerikingartsalta. Nää upeimmat purkkakukinnot, voi yleensä bongaa tsufemestan tai raflan ulkodörtsin tanhuvilta. Ku ne on ollu pakko spiidillä, spottaa veks. Ei oo tietty kohteliasta, jemmaa purkkaa vaik baarin pöydän alle, ku treenaa päästä inessä, purkasta eroon. Tarttee kyl myöntää, et sitäki syntii, on meitsin tullu joskus duunattuu.
Jaakko Koroma
