Meitsin himassa Tölikässä budjattiin ahtaasti. Oli köökki ja olkkari. Elonalaa pysty hokaan ruhtinaalliset 37 neliöö. Keittiössä mutsi duunas safgat ja baakkas pullat. Siellä myös hela jengi, mude, faija, systeri, pikkubroidi ja meitsi, tsitattiin pyöreen pöydän ääressä, ku skruudattiin, divattiin tsufet tai lysnattiin Markus-setää.
Tää pöytä oli duunattu nojaan seinää vasten. Se oltiin väsätty kolmeklabbiseks, mut ku sen yks klabbi oli joskus, ennen meitsin ajanlaskun alkuu brakannu, niin se ei ois muuten staijannu pystyssä. Minnaan vieläki, et tähän köökin kananpaska seinään, oli födannu syvä hole, mihin tää mööpeli hinkkas. Sit vielä, ku tää mun faijaki oli noita sitkukundeja, ei se sitä klabbii konsa ehtiny, fiksaa kondikseen.
Tää sama, rampa pöytäressukka, sit staijaski himassa siihen asti, ku tää muden luukku jouduttiin tyhjentään, mutsin flytattuu 90-luvun finaalissa, Lassilan vaivaistaloon.
Olkkarissa yleensä vaan bunkattiin, mutsi ja faija ja pikkubroidi hetekassa, systeri pinna- ja meitsi pukkisängyssä. Treenasin tsögaa fotoo tästä pukkisängystä, mut ei onnannu. Jengi varmalla kyl minnaaki tän bunkan idiksen. Funtsin vaan, et ois kyl nykykondiksella meitsinki aika tuskaa, treenaa lyftaa, tätä aamusin jo snadisti kuolonkankeeta kroppaa, tästä lullasta.
Jaakko Koroma
