Meitsi potee snadii musatraumaa. Oonks mä juuttunu mun zöölistä, tohon meloodisten biisien karikkoon. Nythän jengi on saanu viettää triumfii ja bulii festii, näitten junnujellonien kera, ton lätkän tiimoilta. Sit ku näitä lätkäkundeja venattiin estraadille Stadikan edessä, syöksy ekaks stagelle, pari huppupäistä popparikundii, vetään niitten jotain hämyy, popbiisii, tätä räppii.
Meitsi ei tosin oo ihan saletti, et vetiks ne kaks tai kolmekki stykee, ku ei oo aina ihan iisii hiffata, niiten musasta, et koska vanha sluuttaa ja nyya biisi, niinku starttais.
No, tarttee kyl myöntää, et tää fanitusjengi, tän stagen edessä frysamassa, oli etupäässä snadii gimmaa ja kundii, muutama mutsi ja faijaki staijas tietty meggessä.
No, entäs sit tää sporttigaala. Missä kruunattiin tää vuoden sporttisankari. Tähän festiin oli saatu houkuteltuu pääsolistiks, kukas muu hemmo, ku meitsin himalandian, yks buleimmin tseenaavista artisteista, toi Ceek ja tietty taas tätä ihmemusaa, eli räppii. Onks nää kaikki bulit spektaakkelit duunattukki vaan tälle räppijengille.
Ehkä tällanen vanha, säälittävä ja kärryiltä tippunu jäbä, taas vikisee ihka omiaan. Onhan tää Ceek pystyny duunaan Stadikanki pari kertaa loppuunblisatuks. Mut jengi hei, missä helvetin välissä, tää räppimusa on starttannu dominoimaan, tätä nykyistä musaeloo.
Jaakko Koroma