Category Archives: Blogi Pekka Sauri

Heinäkuu 1952. Vanhempani läksivät Helsingin olympiakisojen alta häämatkalle Norjaan, missä isotätini Alma oli joskus 1920-luvulla minulle tuntemattomista syistä mennyt naimisiin metsänhoitaja Halvdan Rosenbergin kanssa. Isotäti ja Halvdan-setä olivat kierrättäneet nuortaparia Lillehammerin ja Hamarin kaupunkien ympäristössä ja majoittaneet tämän joksikin yöksi autiomajaan Paradis-nimisen tunturin rinteessä, mikä oli vanhempieni mielestä ollut hyvinkin romanttista. Tarinan varsinainen, tai ensimmäinen,… Lue lisää

Myöhäisillan särpimeksi sallittakoon pikkuinen kertomus, joka ikään kuin alleviivaa ihmiskunnan kaiken voittavaa, vastaansanomatonta yhteisyyttä arjen tuiverruksessa. Astianpesukone lakkasi toimimasta. Näytöstä loisti punahehkuisena virhekoodi E24. Testosteronin virratessa väkevänä munaskuissani päätin korjata laitteen itse, ja tuumasta tekoihin. Säästääkseni aikaanne hyppään pitkän ähinä- ja kiroilujakson yli seuraavaan juonenkäänteeseen: näytöstä loisti nyt punahehkuisena virhekoodi E15. Kun aloimme pelätä, että… Lue lisää

Ihmisarvon rajalla, osa 789. Joulun alla juoksin kaupungilla toimittamassa ties mitä tuiki tärkeitä asioita. Kotimatkalla, tihkupimeän kähmässä, laahauduin tutulle ratikkapysäkille. Penkillä katoksen alla istui pariskunta, tai joka tapauksessa nainen ja mies, jotka välittömästi tunnistin jo vuosikausien ajalta, eri ratikkapysäkkien penkeiltä ja monien ratikoiden peräosasta. Aiemmin vielä näki, että nainen oli aikoinaan ollut kaunis ja mies… Lue lisää

Mietin viime yönä klo 2.55-4.20 seuraavaa: Miten ihminen, joka sentään on mennyt Marsiin, voittanut isorokon ja todistanut Higgsin partikkelin, ei ole keksinyt toimivaa *sopimisen* menetelmää? Eikö tähän ole osoitettu riittävästi tutkimusmäärärahoja? Kun viime aikojen menoa on katsellut sekä Suomessa että muualla maailmassa, syntyy vääjäämättä vaikutelma, että asioista sopiminen on enemmän tai vähemmän sattumanvaraista ja ennustamatonta.… Lue lisää

Näinä aikoina kannattaa pitää mielessä, että jokaista tuohtunutta, lyhytnäköistä ja raivoavaa huutajaa kohti on vähintään sata rauhallista, kaukokatseista ja avuliasta kansalaista. He eivät vain samalla lailla pistä silmään. Maailma muuttuu, ja löydämme ratkaisut ongelmiin päivä kerrallaan. Tasa-arvossa, sananvapaudessa ja avoimuudessa on edelleenkin ihmiskunnan tulevaisuus. Pekka Sauri

Mietin viime yönä klo 3.15 – 4.05 seuraavaa: Oletteko tulleet ajatelleeksi, että tieto ei ole enää hallitsijoiden monopoli? Nyt miltei jokaisella kansalaisella on sormenpäidensä ulottuvilla kaikki maailmassa julkaistu tieto. Tämä on vallankumouksellista jos mikä: kaikki tieto on kaikilla, ja salaista on ainoastaan lain mukaan salassapidettävä. Jotenkin voisi kuvitella, että tämä antaisi hyvät mahdollisuudet ratkaista kaikki… Lue lisää

Maailma on lyhyessä ajassa myllertynyt siten, että kommunikaatio, viestintä, vuorovaikutus kyseenalaistaa ja alistaa säännöt, rakenteet ja organisaatiot. Ennen vaadittiin, että säädöksiä noudatetaan; nyt vaaditaan, että niitä katsotaan sormien välitse. Hyvinvointivaltio on muuttunut ikäväksi byroslaviaksi. Tämä on väistämätön seuraus vaurastumisesta, tiedon demokratisoitumisesta ja sananvapaudesta. Suomalaisen ja pohjoismaisen ihanneyhteiskunnan tulevaisuus riippuu siitä, kuinka tinkimättömästi puolustamme tässä murroksessa… Lue lisää

Elämäni keväät. Lauantaina kuulin tämän vuoden ensimmäisen peipon laulun Tähtitorninmäeltä. Kotiin päästyäni merkitsin perinteiseen tapaan havainnon kouluaikaisen lintukirjani (Leo Lehtonen: Jokamiehen lintukirja, painettu Werner Söderström Osakeyhtiön kirja- ja laakapainossa Porvoossa 1955) marginaaliin peipon kohdalle. Huomasin, että ensimmäinen merkintäni peiposta oli tehty 4.4.1968 eli päivälleen 47 vuotta sitten. Olin kolmetoistavuotias, täyttämässä neljätoista, ajautumassa lapsuudesta kohti nuoruuden… Lue lisää