Viime lördiksenä mä en kyntänny tsöraa Hagiksen tortsalle. Mä tsittasin himassa ja minnailin ku joku proffa skrivas joskus Hesarissa, et lemmikkieläinbisnes shamlaa trabeleit boltsin safkatilanteeseen. Proffa bamlas, et lemmikielukoit pitäis funtsii samas sarjassa ku safkaelukoita. Molemmist börjaa samanlaisii trabeleit luonnon näkövinkkelist. Eikä kyse oo vaan niiden skuttaamist skeidoist, vaan siitä mikä niiden hiiliklabbin jälki on… Lue lisää
Dallasin yhtenä lördisaamuna Itiksen ostarille tsufelle, ku vastaan dallas tuttu heppu. ”Moi! Kuis Ykällä nykii?” Heitin daijun huulen. ”Ei kurjuutta kummemmin”. Kuittaili Ykä. Kurja-Ykä on saanu lempparinimen siitä, ku sen miälest laiffi on pelkkää kusetusta, kurjuutta, salajuonii ja sortoo. ”Horjutaa tonne tsufekudjuun! Vai onks sul johki hoppu?” Mä stikkasin. ”Eihän mulla mihkää…” Stikkas Ykä. Mä… Lue lisää
On se ihme homma, ku Jengi horjuu gartsalla kotelo leedinä, vaik frysigraadit keikkuu yli parikybäs. Mä oon ite borsafriikki ja mul on tsubui kaapissa, niin ku Imelda Marcosilla stifloja, ainaski sillon joskus sil oli. Nykyää on tosi snygei kotsii ihan joka lähtöön ja lärviin. Joskus ennen, ku mä olin snadi kundi, ni gamlikset rähjäs ku… Lue lisää
Huliganismi käsitteenä oli 1900-luvun alussa monenkirjava. Merkitys riippui siitä, missä tarkoituksessa ja kuka sitä käytti. Ennen kansalaissotaa huliganismilla leimaamista käytettiin julkisuudessa ahkerasti. Työmies-lehti mm. käytti käsitettä ”porvarilliset sakilaiset”. Herrasväki antoi herkästi sakilaisen leiman, jos sattui asumaan Sörnäisissä. Tämä työläisnuorison tyylitietoinen alakulttuuri ja häiriökäyttäytymiseen liitetty huliganismi eli sakilaisuus, tuli näkyvämmäksi suurlakon jälkeen. Kukkeimmillaan se lienee esiintynyt… Lue lisää
Lapsitähdest’ elokuvaohjaajaksi Ilkka Ilkaren pitkä matsi Treffasimme ensimmisen kerran keväällä 1962 Hyvinkään poikapäivien nyrkkeilykisoissa. Sen jälkeen olemme vuosien varrella ”törmänneet” toisiimme milloin missäkin. Poikien SM kisoihin osallistui tuolloin toistasataa junnuknekkaajaa eri puolilta maata. Eräs snadikokoinen heppu jäi erityisesti mieleeni. Tsennasin hepun Helsingin Voimailijoiden lahjakkaana knekkailijana, mutta minua jäi häiritsemään kundin outo murre. Kuulin silloin joltain… Lue lisää
Horjuin viime lauantaina tuubist Hagiksen tortsan aamuborkalle tsögaa, et ketä gamloi frendei siäl tsittaa. Stadin härskein bisneskoijari Kortti-Marhonen tsittas kudjul tunkemas tsötebaislarii lärviinsä. ”Morienttes Kortti!” Stikkasin längelmäveteläisen. ”Tsittaa revalles, kurja!” Kuittas Kortti. Mä slumppasin kupin tsajuu, sokrupossun ja traisasin hanurin pallille. Morgeni oli snadisti frysis, mut ei onneks blosannu fitisti. ”Ootsä kekannu mitää legendaarist viime… Lue lisää
Horjuin yhtenä lördisaamuna Itiksen ostarille, ku vastaan dallas tuttu heppu. ”Moi! Kato, jumankekka! Sehän on Yläkoukku-Enska! Sä elät viälä.” Heitin ylläriläpän. ”Joo, ja stydisti!” Kuittas Enska, gamla knekkauskaveri. Joskus klenureina bokrattii samois skabois ja treenileireil. Enska on saanu liikanimen siitä, ku sillä oli niin stydi vensteri yläkoukku. Oma kaali piti handlaa vekka samalta lentoradalta ku… Lue lisää
Horjuin viime lördiksenä Hagiksen tortsalle tsögaa, treffaisko jonku gamlan frendin. Siäl tsittas Raato-Rami, gamla gravaribyroon bilikakuski ja Kurja-Ykä, joka on saanu lempparinimen siitä, ku sen miälest laiffi on pelkkää kusetusta ja kurjuutta. Mä slumppasin riisihässäkän ja borgan ja tsittasin gubbejen pöytään. ”Moi mitä skurbelot funtsii?” Mä bankkasin höögerisuoran. ”Eihä täs, mut ku noi mutiaiset dallaa… Lue lisää
Horjuin lördismorgenina Hagiksen tortsan tsufekudjuun. Siäl tsittas gamla frendi, Hissa-Heka, joka on leedi hissamaikan duuneist. ”No mitä Heka on viimeaikoina kekannu?” Mä stikkasin samal ku littasin hanurin pallille. ”Tere Bulli! Eipä ihmeit. Toi noi, ilmoi pitelee.” Skiias Heka. Hekalla on semmone tapa et se stikkaa melkee joka lauseesee ”toi noi”. Se ku on födannu Porissa.… Lue lisää
Horjuin viime lördiksenä Hagiksen tortsan aamuborkalle, treffaa gamloi frendei. Siäl tsittas Viki-Vinni, gamla karjalaisäijä. ”Mitäs Ollipulli!” Stikkas Vinni. ”No mitäs tässä!” Kuittasin Vinnille. ”Istuha persuksilles, ettei ilma pillaannu!” Stikkas vuorostaa Viki. Mä slumppasin borgan ja riisihässäkän ja traisasin hanurin pallille. ”No, ootsä kekannu mitää legendaarist viime aikoina?” Utelin Vikiltä. ”Ei mittää mist akat juoruis.” Heitti… Lue lisää
Horjuin viime lördiksenä tuubist Hagikses ja dallasin tortsan aamuborkalle, tsögaa jos vaik treffais taas jonku frendin. Siel tsittas leedi hissamaikka Hissa-Heka, tunkemas sokrupossuu lärviinsä. Moikattii samalla ku mä traisasin oman tsufen ja possun Hekan pöytään. Ennenku kerkesin kunnolla tsittaa pallille, alko Heka tilittää. ”Toi noi, tiäsiksää muuten, et nyt se toinen suuri kansainvaellus on alkanu?”… Lue lisää
Taitsiiveivaaja. Dallasin yhtenä lördiksenä tuubist Hagiksee aamuborkalle, tsögaa oisko tuttui frendei mestalla. Siäl tsittas Jooga-Teemu, dokaamas taas jotai yrttiteelotionii. ”Morgenit Teemu! Mitäs joogahörhö funtsii tänään?” Stikkasin fitin repliikin. ”Ei kummempia. Tsittaa alas, ettet pilaa näköalaa!” Kuittas Teemu. Mä slumppasin mokan ja reikämunkin ja tsittasin pallille. Morgeni oli ku joku pizzauuni. Ei just blosannu, ja oli… Lue lisää
Sleppasin yhtenä lördiksenä Hagiksen tortsalle. Horjuin parkkikselt tsufekudjulle. Siäl tsittas Kallonkutistaja-Väiski. Väiski on entinen leguri, jolta kikat on kondattu, ku se veti brenkkuu ku Aku piimää. Nykyään se on kyl ihan raivoraitis, mut muuten snadisti kuutamolla. Mä slumppasin sokrupossun ja tsufen ja traisasin revan pallille. ”Moi Väiski! Sä elät viälä!” Mä moikkasin. ”No, mikäs pahan… Lue lisää
Se ei oo oikee skoobari. Horjuin taas lördiksenä Hagiksen tortsan aamuborkalle tsögaa, treffaisko jonku gamlan frendin. Ku mä pääsin lähemmäs tsufekudjuu, ni siält kuulu ihan selvästi: ”…hän ei oo ooiigea gaubooii, jos naista ei voi saada miälestään.” Mä tsennasin heti tutun äänen ja sit perään stydin maniskan riffin. Ei voinu erehtyy, Harrika-Hasse oli äänessä. Hasse… Lue lisää
Horjuin viime lauantaina tuubist Hagikseen aamuborkalle, tsögaa jos treffais jonkun gamlan frendin. Siäl tsittas Hissa-Heka, tsuumailemas nuorii gimuleit. Hissa-Heka on leedi hissamaikan duuneist. Hekalla on semmone tapa, et se stikkaa melkee joka lauseesee ”toi noi”. Se ku on födannu Porissa. ”Morgenit Heka!” Skotasin neljävitosella lonkalt. ”Istuksi persiilles, sille kapealle!” Kuittas Heka. Mä slumppasin kupin borkkaa,… Lue lisää
Esa Haajanen on täysverinen Hot Rod -äijä. Eski rakastui juniorina Amerikanautokuumeeseen ja lämpö tuntuu vaan nousevan iän mukana. Aluksi intohimo kohdistui rakennettuihin jenkkilahnoihin, mutta on sittemmin jalostunut oikeaoppiseen Hot Rod maailmaan. Hot Rodin historiaa Hot Rod termi syntyi 1930-luvun lopulla Etelä-Kaliforniassa, jossa hurjapäiset miehet alkoivat ajaa kilpaa perheautoista härskin näköisiksi ajopeleiksi muutetuilla autoilla laakean kuivuneen… Lue lisää
Pakanabailut. Mä horjuin viime lördiksenä taas Hagiksen tortsalle, tsögaa tsittaisko siäl ketää tuttuu heeboo. Tsufekudjul tsittas Hissa-Heka, joka on leedi hissamaikka. ”No mitä Heka on kekannu viimeaikoina?” Mä stikkasin samalla ku traisasin hanurin pallille. ”Tere Bulli! Eipä ihmeit. Toi noi, ilmoi pitelee.” Stikkas Heka. Hekalla on semmone tapa et se stikkaa joka lausees ”toi noi”.… Lue lisää
Viikinkiaikana tunnetut fektasmedut bankkas fektan terään ”tuotemerkkinsä”. Yks kuuluisimmista oli ULFBERTH, mikä oli smedun tai pajan nimi. Mestarifektan smedun nimmari takas fektan laadun ja lyftas hintaa. Jo niinä aikoina förbattii tekijänoikeutta kopsaamalla nimmari, bulimman hinnan toivossa. Monissa arkeologisten gravisten kimpassa hitatuis fektoissa on uskonnollisii skrivauksii tai smedun omistuskirjotus. Yhdessä Mansen Vilusenharjult hitatus viikinkiaikasen fektan terässä… Lue lisää
Helge Henriksson on stadilainen taksialan yrittäjä, jonka juuret skaffaa muutaman polven taakse stadilaisuuteen. Helgen jo ”ilmavoimiin” simiitannu eno oli erikoinen heppu. Eero Takasalmi os. Törnström, oli kolmest kloddista nuorin. Helgen mutsi, Helmi oli kloddeist vanhin ja keskimmäinen oli Eeron isobroidi Martti. Perheen faija flöidas breguu perheen pöydälle timpurin duuneissa. Aikasemmin faija oli toiminu Forssassa, Fazerin… Lue lisää
Horjuin viime fredana tuubist Hagiksen tortsan aamuborkalle tsögaa, jos vaik treffais jonku gamlan frendin. No siäl ei tsitannu ketää tuttuu kundii. Mä slumppasin borkan ja holemunkin ja tsittasin lähimmälle leedille pallille. Siin pöydäs tsittas yks pariskunta ja yks gubbe jonka naama muistutti jotain tuttuu lärvii. Ku mä traisasin mun eväät pöydälle, se pariskunta lyftas ylös… Lue lisää
Horjuin viime lördiksenä Hagiksen tortsalle tsögaa, treffaisko jonku gamlan frendin. Tsufekudjul tsittas Kurja-Ykä, Viki Vinni, Kortti Marhonen ja Kallonkutistaja-Väiski. Aika buli poppoo oli koolla. Viki tempas naapuripöydäst pallin mulle sillä aikaa ku mä tsöbasin tsufen ja baislarin. ”Istuha persiilles, ettei ilma pillaannu!” Stikkas Viki spiidinä. ”Moi vaa hela jengille!” Mä moikkasin. Äijät murahteli kuka mitäki,… Lue lisää
”Jokaisessa suomalaisessa baarissa on yksi legioonalainen” Muukalaislegioona (La Légion étrangère) on nykyään Ranskan armeijan eliittisotilasyksikkö. Alkuperäisen nimen mukaisesti muukalaislegioonassa palvelevat edustavat eri kansallisuuksia. Ensimmäiset legioonan pataljoonat astuivat palvelukseen Algeriassa syksyllä 1831. Muukalaislegioonan ensimmäinen komentaja oli paroni Christophe Stoffel, jonka aikana upseeristoon palkattiin Napoleonin sotien jälkeen eläkkeelle jääneitä ja Bourbonien hallitussuvun vierastamia entisiä upseereita. Legioona valtasi… Lue lisää
Horjuin viime lördiksenä Hagiksen tortsalle tsögaa, treffaisko jonku gamlan frendin. Ku mä pääsin lähemmäs tsufemestaa, ni siält kuulu selvästi: ”…myrsky-yönä vaari hukkui meren mustiin laineisiin. Tuonen käki jossain kukkui, läks mummo vieraisiin….” Mä tsennasin heti tutun äänen ja maniskariffin. Ei voinu erehtyy, se oli Harrika-Hassen honottava ääni. Hasse on starbu jonka laiffii fyllaa musa ja… Lue lisää
Horjuin taas lördiksenä Hagiksen tortsalle tsögaa, treffaisko jonku gamlan frendin. Ku mä pääsin lähemmäs tsufekudjuu, ni siält kuulu ihan selvästi: ”…mutsi mutsi, stiggaa lamppuun eldis… mä kohta kohta, delaan jengist veg…” Mä tsennasin heti tutun äänen ja sit perään tutun maniskariffin. Ei voinu erehtyy, se oli Harrika-Hassen honottava ääni. Hasse on starbu jonka laiffii fyllaa… Lue lisää
Horjuin lördiksenä Hagiksen tortsan aamuborkalle tsögaa, treffaisko jonku gamlan frendin. Ku mä pääsin lähemmäs tsufekudjuu, ni siält kuulu ihan selvästi: ”Minun veljeni Jan, oli kulkuri vaan. Kodin hylkäsi hän sekä maansa. Kaiken jätti hän sen, oli onnellinen, kun vain soitella sai kitaraansa.” Mä tsennasin tutun äänen ja stydin maniskan riffin. Ei voinu erehtyy, Harrika-Hasse oli… Lue lisää
Kun Emma oli vielä aika pieni, tuli hälle kerran ihan paha mieli. Joku harmitti ja mustaks värjäs mielen. Emma istahti rapulle viereen oven pielen. Hatun lierelle laskeutui värikäs perho. Pian väistyi mielestä pahan tuulen verho. UkkiBull.
Horjuin taas yhtenä lördiksenä Hagiksen tortsan aamuborkalle, treffaa gamloi frendei. Siäl tsittas Viki-Vinni, gamla karjalaisäijä. ”Mitäs Ollipulli!” Stikkas Vinni. ”No mitäs tässä!” Kuittasin Vinnille. ”Istuha persuksilles, ettei ilma pillaannu!” Stikkas vuorostaa Viki. Mä slumppasin tsufen ja lihiksen ja traisasin hanurin pallille. ”No, onks skurbelo kekannu mitää legendaarist viime aikoina?” Utelin Äijältä. ”Ei mittää mist pääsis… Lue lisää
Horjuin yhtenä lördisaamuna Kolumbuksen ostarille tsufelle, ku vastaan dallas tuttu heppu. ”Moi! Kuis Ykällä panee?” Heitin falskin huulen. ”Ei kurjuutta kummemmin”. Kuittaili Ykä. Kurja-Ykä on saanu lempparinimen siitä, ku sen miälest laiffi on pelkkää kusetusta ja kurjuutta. Ykä on tosikkomainen starbu joka näkee ympärillään vaan salajuonii ja sortoo. ”Horjutaa tonne tsufekudjuun, mä bjyydaan sulle mokan!… Lue lisää
Sleppasin viime lördiksenä Hagiksen tortsalle. Horjuin parkkikselta tsufekojulle. Siäl ei tsittannu ketää tuttuu. Öögat kolpakkoina mä slumppasin borkan ja lihiksen ja traisasin revani ainoolle tyhjälle pallille. Pöydäs tsittas pari outoo tyyppii. Toisella oli ihan kaakeli kupoli ja toisella fledaa ku hestikal häntää. ”Kai tää sitsi on leedi?” Mä froogasin tyypeilt. ”Jehna, tsittaa siihen vaa.” Stikkas… Lue lisää
Horjuin yhtenä aamuna Kolumbuksen ostarin käytävää, kun vastaan dallas tuttu heppu. ”Moi! Mitä Kortti-Marhosen maailmaan kuuluu?” Heitin tylsän huulen. ”Ei kurjuutta kummempaa”. Kuittaili Kortti. Kortti tsennataa tylynä kauppamiehenä, jonka motto on: ”se bungaa satasen ja kaverilta satakakskymppii”. Kortti blisaa ja bytskaa mitä vaan, mistä saa kyhnyy. Se blisais vaikka gamlan mutsinsa, jos sen mutsi eläis… Lue lisää
…on vuonna 1940 Helsingissä syntynyt graafikko, joka tunnetaan suunnittelemistaan postikorteista ja postimerkeistä. Suomen kaunein postimerkki 1991 on eräs Ompun tunnetuimmista töistä. Kurvailin yhtenä kauniina lokakuun tiistaiaamupäivänä Meritullinkadulle, tapaamaan Omppua, ”postikorttien herraa”. Ensimmäisen kerran olin tavannut Ompun Kyypparin pystiksessä, siinä Erottajan ja Luvigin kulmilla, joskus seiskytluvun alussa. Toki olemme tavanneet silloin tällöin Grafian kokouksissa tai joissain… Lue lisää
FAIJA, ANNA MEILLE JOULU, …on vaihtoehtoinen joululaulu, joka kertoo tuon suuren juhlan ei niin kovin juhlavasta kääntöpuolesta. Joulu on monille ihmisille tuskainen asia joko muistojen, ikävien kokemusten tai musertavalta tuntuvan yksinäisyyden vuoksi. Surullisinta se on kuitenkin niiden lukuisten perheiden kohdalla, joissa väkivalta, yletön juopottelu ja levottomuus ovat ainoat ”joululahjat”, mitä lapsille on tarjolla. Yhä useammin… Lue lisää
Horjuin viime lauantaina tuubist Hagikseen aamuborkalle, tsögaa jos treffais jonkun gamlan frendin. Siäl tsittas Kortti-Marhonen tunkemas tsötebaislarii lärviinsä. ”Morgenit Kortti!” Skotasin lonkalta. ”Tsittaa revalles, et döfis sluuttaa!” Kuittas Kortti. Mä slumppasin kupin borkkaa, riisihässäkän ja tsittasin pallille. Morgeni oli siisti ku sika snadina. ”No, ootsä kekannu mitää legendaarist?” Utelin Kortilta. ”En mitää bulimpaa, mut mä… Lue lisää
Sleppasin yhtenä lördiksenä Hagiksen tortsalle. Horjuin parkkikselt tsufekudjulle. Siäl tsittas Fitti-Fjalle. Starbun lempparinimi tulee siitä, ku se on niin kiero ja fitti karju, ettei pisaratkaa osu siihen, vaik stikkaa vodaa. Mä slumppasin sokrupossun ja tsufen ja traisasin mun revan pallille. ”Moi Fjalle! Sä elät viälä!” Mä moikkasin. ”No, mikäs pahan tapais!” Stikkas Fjalle takas. ”Hei,… Lue lisää
Horjuin taas yhtenä aamuna Hagiksen tortsalle dokaamaa aamuborkat. Jo kaukaa hiffasin tutun hahmon tsittaamassa tsufekojulla. Se oli Rinta-Reiskan hahmo. Reiskalla on selkä niinku Volkkarin konepelti ja rinta ku Tiikeri-Leylandin keula. Reiska on gamla bodari, joka treenaa vieläki, vaikka ikää on jo jotain seiskakybä. Reiska otti osaa moneen bodikisaan nuorempana, mutt’ei koskaan finnannu mitää mitskui, ku… Lue lisää
Horjuin viime lauantaina tuubist Hagikseen aamuborkalle, tsögaa jos treffais jonkun gamlan frendin. Siäl tsittas Hissa-Heka, tunkemas baislarii lärviinsä. Hissa-Heka on leedi hissamaikan duuneist. Hekalla on semmone tapa, et se stikkaa melkee joka lauseesee ”toi noi”. Se ku on födannu Porissa. Heka on dallaava hissakniiga. ”Morgenit Heka!” Skotasin ku skoobari lonkalta. ”Istuksi persiilles, sille kapealle!” Kuittas… Lue lisää
Viime lördiksenä mä horjuin soffan ja skitun väliä. Mä olin varmaan skruudannu jotain sekulii safkaa, ku magas oli käynnissä buli krigu. Siinä soffalla slaafailles mä rupesin minnailee niit aikoi ku mä olin junnu ja budjasin Valkassa. Ei silloin, nelkyt-viiskyt kesää sitte ollu mitää vihreit klabbinjälkii tai muitakaa vihreit funtsei. Silloin palautettii mölö-, jaffa- ja kaljaflindat… Lue lisää
Sillon ku oli noi hettikset kelit, ni mä tsittasin yks sundisilta Kaivarin rantsus tsuumailemassa, ku heebot flengas Benjii. Jengii oli aika stydisti pitkin rantsuu tsittaamas ja vaglaamassa niit dyykkaajii. Mä en ihan bonjaa, et mikä siin dyykkaamises on nii nastaa. Must se näyttää ihan dorkalt hommalta. Must tuntuu et jengii viehättää snadisti epäonnistumisen mahkut. Viime… Lue lisää